Kuten jotkut valppaat lukijat ovat saattaneet havaita, lyhyen radan kiertämisen aiheuttamasta huonovointisuudesta on muodostumassa enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Viimeisin pitkikseni Arenalla päättyi surkeaan kuvotukseen, jota jatkui vielä tunteja kotiintulon jälkeen. Kokemuksia tästä on jo aiemmilta vuosilta, mutten ole niitä sen ihmeemmin noteerannut, koska olen pitänyt niitä yksittäistapauksina. Muun muassa jälkimmäinen tähänastisista E24-kisoistani epäonnistui juuri voimakkaan pahoinvoinnin takia. Bislettin sisärata-24:lla kävi samoin, tosin sen kisan myös keskeytin lonkkakivun takia, ja se osoittautuikin jälkeenpäin oikeaksi päätökseksi. Syitä näihin sekä myös viimeaikaisiin kokemuksiin olen miettinyt miettimästä päästyäni ja alan pikku hiljaa kallistua yhä jyrkemmin sille kannalle, että kyseessä on jonkinasteinen matkapahoinvointi. 

Tiettyä vaikutusta saattaa juuri näinä päivinä olla myös  vanhalla riesallani eli asentohuimauksella.  Ei liene kaukaa haettua, että jo valmiiksi sekoitettu tasapainoelin voi provosoitua vähemmästäkin ärsytyksestä kuin kolme tuntia kestävä lenkki lyhyellä radalla suuntaa vaihtamatta.  Kaukaa haetulta saattaa kuulostaa teoria, jonka mukaan yhteys olisi myös tällainen:  koska tuo asentohuimaus minulla nyt kulkee vastapäivään, eli kun kallistan päätäni tai kehoani  ”väärällä” tavalla oikealle, koen hyvin voimakkaan kiertoaistimuksen vasemmalta oikealle, eli on kuin olisin karusellissa, joka pyörii hurjaa vauhtia vastapäivään. 

Esport Arenan radalla juostaan normaalisti aina vastapäivään, eli silloin ”maisema” pyörii vasemmalta oikealle, eli samaan suuntaan kuin koen tapahtuvan asentohuimauksen alkaessa.  Asentohuimaus loppuu, jos vain pysyttelen paikallani siinä asennossa missä satun olemaan. Aina en näin pysty tekemään, koska pelkään oksentavani.

En tiedä, voisivatko kaularangan kulumat vaikuttaa tällä tavalla. Kulumien tuottama ylimääräinen lihasjännitys voi aiheuttaa huimausta kun verenkierto vaikeutuu kaulan alueella, mutta se on luonteeltaan aivan erilaista.

Eli: jostain syystä tuo radan kiertäminen voimistaa tai laukaisee samankaltaisen pyörryttävän olon kuin asentohuimauksessa, jollei sitten pohjimmiltaan ole kyseessä peräti yksi  ja sama tilanne, koska tuo suuntakin on sama. Kun pyörrytystä jatkuu riittävän kauan, kehoni reagoi, toisinaan voimakkaasti.  En ole vielä pystynyt selvittämään, onko pysähtymisellä ja uudelleen liikkeelle lähtemisellä vaikutusta, saati sitten vauhdilla. En kuitenkaan voi millään pitää tuota tavanomaista 8 km/h treenivauhtiani Arenalla mitenkään päätähuimaavana.

En ole koskaan aikaisemmin kärsinyt matkapahoinvoinnista, en auto-, juna-, lento- enkä laivamatkoilla. Sen olen havainnut, että esim. nelituntinen junamatka, kuusituntinen lentomatka tai viikonloppuristeily kohtalaisessa aallokossa jättää jälkeensä keinuttavan olon pariksikin päiväksi, mutta pahoinvointia ei näihin ole liittynyt aiemmin. Matkapahoinvoinnista kärsiviä neuvotaan pitämään katse jossain kaukaisessa kiinnekohdassa horisontissa. Olen tähän pyrkinyt myös EA:lla, yrittänyt välttää tuijottamasta rataviivoja jne, mutten ehkä riittävän uutterasti.  Pitkän lenkin loppupuolella katse harhailee helposti omia polkujaan.

Oli miten oli, en aio luovuttaa – ainakaan vielä. Tutkin asiaa, hankin tietoa ja seurailen olotiloja – ja teen ihmiskokeita. Suunnitelmissa on mm. kokeilla matkapahoinvointilääkkeiden tehoa. Niiden sopivuudesta en tosin ole kovin vakuuttunut. Jotkut lääkkeistä aiheuttavat sykkeen kohoamista, väsymystä ja keskittymiskyvyn häiriöitä. Tällaisia sivuvaikutuksia ei ultramaratonilla kukaan kaipaa. Käyn Arenalla säännöllisesti kiertämässä kierroksia ja tavoitteenani onkin tehdä mahdollisimman monta ns. ylipitkää lenkkiä siellä. Jos minkäänlainen siedätyshoitokaan ei auta ja alkaa näyttää piinallisen selvältä, että reissuni E24:llä helmikuussa päättyisi onnettomasti, ei kelvollisia vaihtoehtoja ole.