Todnnäköisesti viimeinen lenkki ennen maratonia, jolleivät hermot petä perjantaina. Olen henkisesti varautunut tekemään lyhyen pyrähdyksen hermojen tyynnyttämiseksi.

Tämän päivän lenkki oli siitä mukava että sain seuraa. Erään oikein mukavan nuoren rouvan kanssa hölköttelimme pitkin Vantaan rantoja Tammistoon ja takaisin. Vauhti oli sopivan rauhallinen, juttelu onnistui hyvin siinä samalla. Lämmintä piisasi, joenrannassa oli keskikesän tuoksuva tunnelma. Olin juonut ennen lähtöä kohtalaisen suuren määrän vettä nopeaan tahtiin ja sain katua sitä: vesi hölskyi alkumatkan ikävästi vatsassa. Seuralaiseni oli viisaampana ottanut vesipullon mukaan. Mutta kuten sanottu, vauhtimme oli kevyt joten tunne vatsassa helpotti lopulta.

Kotiin päästyäni olin kiljuvan nälkäinen, vaikka olen mielestäni syönyt koko päivän! Aamiaiseksi nautin lautasellisen kauraryyni-luonnonjogurtti-hunajamössöä, lounaaksi popsin ison annoksen spagettivuokaa ja pari vehnäsämpylää, välipalaksi pussillisen suklaapuolukoita ja iltapalaksi lenkin jälkeen kaksi isoa kinkkuvoileipää, pienen kulhollisen perunalastuja, kolme palaa pullapitkoa ja pullollisen ykkösolutta. Aion vielä tänä iltana ahmaista yhden suklaapatukan ja hieman lisää perunalastuja.

Huomiseksi on samanlainen aamiainen kuin tänään, tosin ilman hunajaa, ja lounaaksi ajattelin syödä työpaikan pakastimessa odottavan riisiaterian. Välipalaksi syön kourallisen lakuja jotta vatsa toimisi sekä pussillisen jogurttimustaherukoita. Päivällinen on vielä päättämättä, mutta illalla mutustelen vielä lisää perunalastuja ja pullaa ja suklaapatukkaa.

Kammottava ruokavalio, epäterveellinen ja kuiduton, mutta nämä ovat nyt koeteltuja tankkausmuonia ja yritän niiden tuottamalla energialla päästä kunnialla maratonin maaliin asti. Palanpainikkeeksi juon huomattavia määriä vettä ja vichyä, koska viikonlopuksi on taas luvassa hellettä. Siltäkin varalta olisi ehkä hyvä perjantaina tehdä lyhyt ja kevyt lenkki; totuttelun vuoksi.

Mutta nyt on jaloissa oikein hyvä fiilis. Mihinkään ei kolota eikä väsymys vaivaa lihaksia. Henkisesti olen aika kuitti, mutta niinhän olen ollut varmaan viimeiset kaksi vuotta. Vielä kun saisin nukutuksi nämä jäljellä olevat yöt edes jollain tavalla yhtenäisesti, niin hyvä olisi. Viime yön nukuin hyvin, lieneekö syynä se, että aloitin uudelleen allergialääkkeen ottamisen, koska oloni on ollut tukkoinen aina siitä asti kun kuurin lopetin parisen viikkoa sitten. Silmiä on kirvellyt ja ihoa kutittanut. Todennäköisesti olen öisin heräillyt juuri tukkoiseen ja/tai ahdistuneeseen oloon. Tai sitten viime yön unieni salaisuus oli yksinkertaisesti se, että allergialääke väsyttää. Tänään lenkillä jouduin toteamaan, että henki kulki paremmin kuin edellisillä lenkeillä eikä nenä vuotanut alvariinsa. Niin että turhaan en lääkettä kai sitten syö.

Tämän päivän lenkin kestosta minulla ei ole tietoa, koska pysäytin mittarini, joka rupesi ottamaan vastaan tietoja seuralaiseni lähettimestä. Minulla ei taaskaan ollut lähetintä. Lenkin pituudeksi tuli arviolta 7 kilometriä. Juoksimme yhdessä viitisen kilometriä, ja kohtauspaikkaamme on meiltä noin kilometri.

Seuraava raportti on sitten luvassa varmaankin sunnuntaina, maratonin jälkitunnelmissa.