Kiirastorstain haastelenkki suuntautui rakkaan kotikaupunkini kantakaupungiksi kutsutun osan itärannalle, Katajanokalle. 

Tuo kaupunginosa on minulle melko tuntematonta maata. Katajanokka on - kuten ehkä nimestäkin voi päätellä - niemi. Tai oikeastaan se on nykyään kai saari, koska sen erottaa mantereesta Katajanokan kanava. Olen joskus noussut laivaan Katajanokan laivaterminaalista, mutta aiemmin olen lähinnä vain kävellyt pitkin Katajanokkaa kiertävää ulkoilutietä, joka kulkee aivan rantaviivan tuntumassa. Wanhan Sataman messuilla olen joskus käynyt. 

Ja miksi valitsin tänään Katajanokan?

Yksinkertaisesti siksi, että aurinko paistoi ja halusin päästä meren lähelle. Karttaa tutkimalla löysin helposti kadunnimen, joka vaikutti uudelta ja kiinnostavalta.

Lähdin kulkemaan kohteelle hieman kiertotietä pitkin, eli suuntasin kohti Vantaanjokea ja kävelin sen viertä pitkin aina Arabianrantaan saakka. 

20190418_124715.jpg

Sää oli jumalaisen kaunis, vuodenaikaan nähden lämmin ja aurinko todella paistoi täydeltä terältä. Eräässä suojaisessa notkelmassa Pikkukoskella oli herätty kukkimaan.

20190418_123441.jpg

20190418_123057.jpg

Talven jäljiltä minun, niin kuin varmaan monen muunkin näillä leveysasteilla elelevän olennon, naamani on kalmankalpea, joten parituntinen kevätauringolle altistuminen sai sen suorastaan loistamaan - ravunpunaisena. Toisin kuin monet äsken mainitut lajitoverini, minä en rusketu, vaan ihoni muuttuu auringossa ensin punaiseksi ja sitten taas takaisin valkoisen kalpeaksi. Nyt saan - kuten myös kanssaihmiseni saavat - nauttia majakan lailla punaisena loistavasta nenästäni sekä otsasta ja poskipäistä aina ensi viikkoon asti, jolloin todennäköisesti luon taas nahkani kuin Käärmetalo ainakin. Tällä hetkellä olo on nimittäin varsin kireä. Erityisen pukeva on ns. käänteinen panda-ilmiö silmieni ympärillä. Ehkä tilanne tasoittuu, jos jätän pääsiäisen tulevina paisteisina päivinä aurinkolasit pois. 

Lintujen maailmassa oli tarjolla monenlaista asumisen muotoa. 

20190418_123247.jpg20190418_124947.jpg

Vanhankaupunginlahdella kohtasin sammakon. Se oli ilmeisen shokeerattu ja siksi varmaankin pysytteli paikoillaan, eikä ollut huomaavinaankaan minua. Tai ehkä se kuvitteli, että minä en huomannut sitä, koska sen suojaväri oli varsin tehokas. Hetkeä aiemmin se oli loikannut yllättäen suoraan lenkkeilijän eteen ja oli ollut jäädä tämän tossujen alle. Lenkkeilijän valppaus kuitenkin pelasti sammakkopoloisen.

IMG_5451.jpg

Hanhia näkyy koko ajan enemmän. Yksi muuttomatkasta väsynyt oli vaipunut uneen auringon lämmössä, aaltojen lempeästi liplattaessa.

IMG_5452.jpg

Kalasataman asumushirviö kasvaa hitaasti korkeutta vesivahingosta huolimatta. Tai ehkä sen takia. 

IMG_5455.jpg

Sörnäisten rantatiellä bongasin vanhan ultrailutoverini. Kuvaa ei nyt ole, mutta oli silti hauska tavata vanha tuttu, jonka kanssa olemme aikoinaan kisoissa samoja reittejä kulkeneet. 

Katajanokalle saavuttuani käännyin heti Uspenskin katedraalin jälkeen vasempaan, kohti Mastokatua, jonka päässä kohteeni sijaitsi. 

IMG_5456.jpg

Osoittautui, ettei Mastokoukku ollutkaan perinteinen katu, vaan oikeastaan kahden uudehkon asuintalon muodostaman sisäpihan läpi kulkeva väylä. Olisi se pitänyt jo tuosta nimestä osata päätellä. Rakkaan kotikaupunkini uusimmilla asuinalueilla on paljon vastaavaan tyyliin nimettyjä väyliä. Toisaalta niitä on myös vanhoilla asuinalueilla. 

Valvontakameroiden määrästä päätellen Mastokoukun varrella asuu väkeä, jotka haluavat olla rauhassa. Niinpä tyydyin nappaamaan vain pari kuvaa, joista rajasin pois kaikki sisäpihalla liikkuneet ihmiset. 

IMG_5459.jpg

Mastokoukusta Mastokadulle päin. 

IMG_5458.jpg