Pitkästä aikaa lumessa juoksua. Teitä peittävä kerros oli ainakin aluksi mukavan nahkeata laatua. Lunta tuli taivaalta jatkuvasti lisää, vuoroin isoina hiutaleina ja vuoroin pistävänä tihkuna. Vain auratuissa kohdissa oli peilinsileitä kauhanjälkiä, joissa tossut lipsahtelivat ja jouduin hakemaan tasapainoa laajoin kädenliikkein.
Olin töistä tultuani kiljuvan nälkäinen lounaan jäätyä turhan niukaksi. Niinpä söin perheen kanssa, mikä osoittautui jälleen kerran huonoksi ratkaisuksi. Minun putkistoni ei kerta kaikkiaan kykene häivyttämään päivällisateriaa parissa tunnissa.
Kylläisestä olosta huolimatta hölköttelin T2:n mukavan reipasta vauhtia. Lenkin loppupuolella otin noin vartin mittaisen spurtin, jossa kiihdytin vauhtia asteittain. Tie oli siinä vaiheessa kuitenkin jo niin luminen ja juuri siinä kohtaa liukas, että viimeiset kaksi kilometriä menivät vain jäähdyttelyvauhtia. Tunnin ja 32 minuuttia kulutin aikaa yhteen harvoista talven lumilenkeistä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.