Orjan ruokavalioon tottuneelle näiden pakanallisten juhlapyhien aikainen mässäily on kova koettelemus ja suoritus sinänsä. Kolmas päivä kinkkua, mätiä, graavilohta ja silliä (kuohuviinin litkimisestä puhumattakaan) aiheutti sen, että päätin purkaa tuon onnettomasti päättyneen joululenkin traumat - kuinkas muuten kuin lähtemällä lenkille.

Ohjelman mukaisesti (nyt on kevyen harjoittelun viikko) suunnistin T1:lle. Vastapäivään, koska silloin lenkki alkaa armeliaalla alamäellä. Ensimmäiset pari kilometriä tuntuivat varsin raskailta, tankki oli totisesti liian täysi.

Mutta pian yllättäen helpotti. Energiaa piisasi kaiken syömisen jäljiltä ja jalat pelasivat paremmin kuin hyvin. Loivan alun jälkeen nostatin hieman sykettä ja lopulta lakkasin tarkkailemasta mittaria ja menin tunteella. Bassolta tuli tarkoitukseen sopivaa ja rytmillisesti oikeanlaista, eteeristä musiikkia (älkää kysykö kuka soitti). Kipittelin lopulta lenkin läpi ihan kohtuullisessa ajassa. Keskisyke oli vauhdin mukainen. Teki oikeastaan ihan hyvää purkaa paikallaan pysyttelyn ja ylenpalttisen sosiaalisen kanssakäymisen aiheuttamia joulupaineita topakkavauhtiseen juoksuun.

Loppuviikolla jaksan varmaan taas ottaa rauhallisemmin kun olen nyt saanut nämä höyryt pihalle.

 

27.12.2005

exe.time 1.29/T1

basic, limits: 125 - 152

ave: 147

kcal/fat: 659/40

 

Lisäys: olin kirjoittanut täsmälleen väärin, eli juoksin siis ohjelman mukaisen T1:n enkä T2:ta.