Hermot petti. Olin vakaasti päättänyt, että vasta huomenna päästän itseni juoksemaan, mutta kun päivän kävelyulkoilu sai ennenaikaisen ja märän lopun kaatosateessa, eikä joulusiivouksen I-vaihe sekään tuottanut riittävää rasitustilaa, päätin sittenkin vetäistä tossut jalkaan ja tunnustella, mitä kroppa sanoo pienestä hölkkälenkistä.

No sehän innostui heti. Jos jotain mainittavaa havaitsin, niin ehkä syke karkaili hieman aluksi. Lähdin ehkä innostuksissani hiukan liian vauhdikkaasti liikkeelle, tai sitten uusi talvijuoksutakkini oli turhan lämmin päivän kelille. Meillä päin oli +5 astetta tänään. Vähensin vauhtia ja olo tasoittui.

Hölköttelin T0:n jossain ajassa, kelloa minulla ei ollut. Nautin joka sekunnista. Onpa kerrassaan ihanaa ja suurenmoista juosta omaan tahtiinsa avaran taivaan alla, kun sadepisaroita napsahtelee aika ajoin otsaan, ja kun raikas tuuli puhaltaa.