Lauantaina onnistuin jotenkin niksauttamaan niskani ja seurauksena oli koko niska- ja hartiaseudun kattava, kivulias kramppitila. Oloni oli hyvä vain jos pysyttelin tikkusuorana makuuasennossa. Viikonlopun perhejuhlat eivät kestäneet niin pitkään kuin olin ajatellut, mutta nekin tunnit olivat yhtä helvettiä, kun piti istua paikoillaan ruokapöydässä. Särky oli siitä erikoista, että siihen ei auttanut edes kipulääke, Zon-geelistä sain vain hetken helpotuksen kerrallaan.
Niinpä tänään päätin, että hävittävää ei ole, ja lähdin lenkkeilemään. Oli jo muutenkin aika koska lauantain lenkistä ei mitään sitten tullutkaan. Ilma oli helteinen, kotimittari näytti tasan 25 astetta. Aurinko oli onneksi pilviharson takana, ja pilvet näyttivät niin paksuilta, että enteilivät sadetta tai ukkosta. Selvisin lenkistä kuivin jaloin, paitsi että hiki roiskui.
Otin mukaani juomapullon, koska taidan olla vielä vähän toipilastilassa Ponnenjärven jäljiltä. Minua janottaa jatkuvasti, punajuurisalaatin himolle ei näy loppua. Läksin hölköttelemään kohti Vantaan rantaa, tarkoituksenani kiertää jokin T-lenkeistäni voimien ja halujen mukaan. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut, että menisin taas pururadalle. Olin syönyt tukevasti töistä tultuani (mm. ison annoksen punajuurisalaattia) ja ruoka hölskyi ikävästi vatsassa jo tasaisella tiellä, joten päätin unohtaa mäkiset maastot tänään. Jolkottelin musiikin tahdissa risteyksestä risteykseen ja lopulta olin päätynyt T1:lle. Noin puolen tunnin menon jälkeen olo vatsassa jo helpotti.
Kellon olin jättänyt käynnistämättä joten en nyt tiedä tarkkaan kauanko olin liikkeellä. Lähtö viivästyi muutamia hetkiä, kun pysähdyin naapurien kanssa pohtimaan, toimiiko eräiden talon tilojen ilmanvaihtoa säätelemään asennettu uusi ajastin oikein. Naapurit olivat sitä mieltä ettei ajastin toimi, eivätkä he olleet saaneet tolkkua ajastimen käyttöohjeesta, joten lupasin lenkin jälkeen tutkia asiaa. Joskus nuo kapineet on suunniteltu niin naisen logiikalle, että vallan. Niin oli tämäkin. Lenkiltä kotiin palattuani menin pannuhuoneeseen, otin käyttöohjeen ja luin sen läpi. Pian jo sain mielestäni käsityksen kuinka ajastus toimii. Illan kuluessa selviää, onnistuiko minun ajastukseni yhtään paremmin kuin naapureiden.
Mutta varmaan jotain puolisentoista tuntia siis relaksoivaa juoksua tänä iltana. Se sentään onnistui. Jumit ovat tiessään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.