Huh, ruotsinlaivapöhö oli vieraanani vielä maanantaina. Mutta ei siinä valitus auttanut, tossut jalkaan ja lenkille vain. Sää oli mitä kaunein ja lämpöisin.

Näin keväällä rupeaa lenkkireittien laaja kirjo tuottamaan jopa valinnan vaikeuksia. Mietiskelin pitkään kotipihalla mihin suuntaan oikein lähtisin. Annoin tuulen päättää, sen vähäisenkin vireen, ja käänsin tossut kohti Paloheinää.

En kuitenkaan juossut majalle asti, vaan käännyin Haltialan pelloille. Siellä oli suorastaan kesäinen tunnelma kun ilta-aurinko paistoi lämpimästi ja hiekka pöllysi. Hieman harmitti että jätin vesipullon kotiin. Hikoilin aivan valtavasti, varsinkin kun tuuli oli myötäinen. Siinä haihtuivat viimeiset synnin merkit kropasta!

Peltojen jälkeen hölköttelin Tammistoon ja sen jälkeen käännyin Vantaa-joen yli T1:n reitille Tapanilaan, eli tein suurin piirtein saman lenkin kuin muutamaan kertaan talven aikana. Tällä reitillä on lumettomana aikana se hyvä puoli että alusta vaihtelee; hiekkaa ja asfalttia vuoron perään. Tekee minusta oikein hyvää jaloille. Kumpaankin on nimittäin kesän koitoksia varten totuttava.

Pidin lenkin aikana yllä rauhallisen menevää vauhtia ja spurttasin viimeisen pitkän ylämäen niin että hengästyin oikein kunnolla. Paransin viimeistä saman reitin aikaani muutamalla minuutilla. Olo oli kotipihalle päästyäni oikein hyvä, tunsin tehneeni jotakin mutta vielä olisin voinut jatkaa. Niinpä menin kotiin.

22.5.2006

exe.time: 1.52/n. 17,5 km?