Lauantain Hassemaratoonin jälkeen lepuuttelin kehoa, erityisesti lonkkaa vielä maanantaina. Mitään kipuja ja särkyjä ei ilmaantunut, eikä tarvitse ilmaantuakaan. Väljä treeniaikataulu lienee tässä vaiheessa vielä turvallisin (henkisellä tasolla jos ei muuten).

Tiistaina menokengät jo vipattivat niin, että lenkille oli päästävä. Alkuilta kului arkipuuhasteluissa, mutta pojan lähtiessä illan päätteeksi fudistreeneihinsä vedin minäkin tossut jalkaan ja lähdin kiertämään yhtä Tapanilan talvireiteistäni.

Oli jo pimeää ja varsin kylmää, nollakeli tai aavistuksen pakkasen puolella. Taivas oli kirkas ja tähtiä näkyi siellä täällä, minkä verran niitä nyt pääsee yleensä näkemään pääkaupunkiseudun valosaasteen keskeltä. Viime Ruotsin-risteilyllä pääsimmekin lasten kanssa ihailemaan aivan toisenlaista tähtitaivasta kuin mihin he ovat tottuneet.  Keskellä merta kirkkaana elokuun yönä yllämme avautui huikaiseva avaruus. Tuijottelimme laivan yläkannella sitä pitkään.

Hölköttelin T2:n reipasta vauhtia. Jos en väärin kelloa katsonut, matkaan meni tunti ja vartti.