Kuulostaa paremminkin uimahyppyselostukselta tuo otsikko, mutta olkoon.
Tänään rahtasin aamulla töihin ison repullisen vaihtovaatteita, joten lenkkeily onnistui vasta töistä paluun yhteydessä. Niinpä päätin hieman pidentää pitkää työmatkaversiota, jonka siis olen nyt pitkän rantalenkin (ks. edellinen kirjoitus) reitin hieman vakiinnuttua nimennyt lyhyeksi rantalenkiksi. Eli pitkä on myös lyhyt. Heh.
Mutta siis juoksin lyhyttä rantalenkkiä kotiin höystettynä pienin lisälenkein. Lähdin töistä kohti Kaivopuistoa, mutta poikkesin matkalla Hernesaaressa. Siellä on jännittävää juosta. Hernesaari on satama- ja teollisuusalue, maisemaa leimaavat suuret hallit sekä jotenkin hylätyn oloiset alueet, jotka ovat käsittääkseni huviveneiden talvisäilytystä varten varattuja. Kuvaan kuuluu myös helikopterikenttä sekä laiturialue, johon suuret risteilijät rantautuvat. Rantaviivan tuntumassa on valtava sepelikasa.
Hernesaaresta jatkoin Kaivopuiston kautta (onnistuin taas ohittamaan sen yhden pahamaineisen kohdan ehjin nahoin) Kauppatorille, josta käännyin kiertämään Katajanokkaa. Juoksin tällä kertaa pitkin rannan suuntaisesti kulkevaa jalkakäytävää, vaikka rannan tuntumassa olisi ollut myös hiekkatie. Katajanokka on hauska pieni yhteisö, lähellä keskustaa mutta silti omassa rauhassaan. Viime vuosisadan loppupuolella rakennetut asuintalot alkavat tosin näyttää hieman rapistuneilta. Päädyin Sipulin kulmille, josta jatkoin Pohjoisrantaan.
Poikkesin Pohjoisrannasta Tervasaareen ja kiersin sen. Aikoinani, kun perheen kanssa asuimme aivan ydinkeskustassa, vietin lasten kanssa monet kesäpäivät Tervasaaressa. Paikka oli pitkään kohtalaisen kesannolla, mutta 90-luvun lopulla se pantiin kuntoon ja rakennettiin puistoksi. Tervasaaressa on myös ravintola sekä omat alueet sekä lapsille että koirille.
Tähän mennessä aikaa oli kulunut sen verran, että suunnistin Hermannin kautta kotiin.
Sää oli erikoinen, pilvinen mutta kohtalaisen lämmin. Yleensä vasta loppukesästä voi täällä meren äärellä olla tämän päivän kaltaiset olosuhteet. Pärjäsin t-paidassa, mutta pitkät trikoot olivat vielä aivan paikallaan. En pitänyt ihmeempiä kävely- enkä juomataukoja, jonkin verran jouduin odottelemaan liikennevaloissa. Aikaa hurahti maisemia ihmetellessä vajaat kaksi ja puoli tuntia. Noista lisälenkeistä tuli reitille lisää pituutta arviolta viitisen kilometriä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.