Tiistain kuntoilusessio oli tekniikkapainotteinen. Ja taas kerran oli havaittava, miten helposti oikea ja vasen vaihtavat Kaappimaratoonarissa paikkaa, kunhan tarpeeksi pyöritetään.
Sali tuli täyteen, joten laajasydämiset taekwondon harjoittajat saivat luovuttaa meille kuntonyrkkeilijöille isomman tilan. Se huono puoli tilanteessa oli, että säkeille emme päässeet. Mutta tekniikkatreeniäkään ei koskaan voi tehdä liikaa, kuten kävi ilmi.
Teimme parityöskentelynä vuoron perään yksinkertaisia minuutin mittaisia "eriä" suora-koukku-yhdistelmiä, välillä vaihtaen peilikuvamaisesti lyöntien järjestystä. Lopulta touhu meni aikamoiseksi hösseliksi, kun parini kanssa yritimme pysyä treenin kulussa mukana vähän huonolla menestyksellä. Huitomiseksi meni, eikä aina pysynyt edes mielessä, oliko kulloinkin näyttäjän vai lyöjän roolissa. Onneksi emme sentään osuneet mihinkään vääriin kohteisiin. Tiukka yrittäminen ei silti lakannut ja hiki tuli pintaan viimeistään lihaskunto-osiossa, jossa tehtiin selkä- ja -vatsalihasliikkeitä sekä kyykkyjä ja punnerruksia oman maun mukaan aina minuutin ajan.
Voimasessiossa oli tuttuja ja uusia liikkeitä. Kiinnostava oli renkaan avulla tehty yhden jalan kyykky (oli liikkeellä joku nimikin, mutta unohtui jo). Lisäksi treenasimme tempaisun tekniikkaa. Hyvältä tuntui myös takareisitreeni. Vieläköhän E24:n jälkiä on alaraajoissa havaittavissa, kun tuntui, että reisien voima loppui kesken. Treeniä, treeniä!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.