Viikonlopun metsärymistelyt tuntuivat jaloissa, kun eilen illalla starttasin T1:lle kohtalaisessa sateessa. Hölkkäsin hissuksiin ensimmäiset pari kilometriä ja pysähdyin venyttelemään. Asfaltti tuntui epäinhimillisen kovalta jalkojen alla ja pohkeeni kiristelivät äkäisesti.
Jatkoin etenemistä ja pikku hiljaa jalat taas asettuivat. Sydän tosin jumputti kiivaasti ja tunsin hengästyväni helposti. Enpä sen takia pitänyt ihmeempää kiirettä vaan jolkottelin reissun loppuun asti viileän veden virratessa selkää pitkin.
Kotona pidin eteisen lattialla oikein kunnollisen venyttelysession, joka tuotti välitöntä tulosta. Jonkun hiljattain julkaistun tutkimuksenhan mukaan venyttely ei auttaisi 'lihaskipuihin'. Olen kuitenkin sitä mieltä, että venyttely sekä auttaa jo olemassaoleviin 'lihaskipuihin', että ehkäisee niitä. Ei kaikkiin tutkimustuloksiin kannata todellakaan suoralta kädeltä uskoa, tai ainakin on suhtauduttava kriittisesti siihen, mihin kysymykseen tutkimuksen tulos vastaa. Tässä voisi ajatella myös olevan ongelmana, mikä sitten on kipua, ja mikä on ollut kivun aiheuttaja.
Tietenkin on mahdollista, että venyttelyllä voi aiheuttaa itselleen kipuja, jos venyttelee liian rajusti. Raajoja ei saa pakottaa luonnottomiin asentoihin, mikäli kyse ei ole tanssista tai akrobatiasta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.