Kyllästyin tuon varvas- ja päkiäosaston toimimattomuuteen ja varasin ajan korjaamolle. Huolta on viimeisimpänä aiheuttanut yöllinen särky ja kolottelu, joka ei varmaankaan ole merkki mistään paranemisesta.

Olen kävellyt jonkinmoisia löntystelylenkkejä a-miehen kanssa, kun nyt olemme olleet pari päivää kahdestaan kotosalla lasten jäätyä viettämään kesää serkkupoikien kanssa heidän mökilleen. Näistä jalan en osaa uskoa ärtyneen, mutta tuo viimeinen juoksulenkki taisi olla sille liikaa tai jotain. Lisäksi olen saanut omituisia hengitystieoireita. Esimerkiksi eilen, tosin paahtavassa helteessä ja täydellä vatsalla myöhäisen lounaan jälkeen, Töölönlahden rantaa kävellessä Linnunlaulun mäessä tuntui, etten saanut ollenkaan vedetyksi henkeä. Jonkin ajan kuluttua koin vielä kaiken päälle oudon huimauksen, mikä tietty voi johtua silkasta kuumuudesta. Olin viettänyt päivän työpaikalla, jossa ainoa ilmastointilaite on avonainen ikkuna.  Keuhkoputket ovat kuitenkin selvästi ärtyneet ja äänikin toisinaan painuksissa. Kuumetta tms muuta flunssaan liittyvää kipua tai särkyä ei ole ollut.

Vaahdotaan nyt täälläkin otsonipitoisuuksista, eli Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytämäni tiedon muukaan Suomessa on kevät- ja kesäkuukausina toisinaan liian paljon otsonia troposfäärissä eli maanpinnan tason ilmakerroksissa. Kuulin kesäloman aikana radiosta, että näin olisi asia juuri näinä aikoina, tosin otsonia ei ole niin paljon, että viranomaiset varoittelisivat erikseen tai tilanne olisi vaarallinen. Todettiin vain, että herkillä ihmisillä voi kuitenkin ilmetä hengitystieoireita. Ehkä juokseminen ja muu rankempi liikunta altistaa kohonneiden pitoisuuksien aiheuttamille riesoille, mene ja tiedä.

Korjaamoreissu on ensi viikon torstaina ja sen jälkeen selviää, onnistuvatko loppukesän juoksuriennot vaiko eivät. Tällä hetkellä tuntuu vaikealta ylläpitää optimismia, vaan olen valmistautunut henkisesti pitkään juoksutaukoon. Onneksi tuo vaurio on todennäköisesti sen laatuinen, että keppejä en tarvitse ja saan jatkaa jotain kevyttä liikuntaa, kävelyä tai vesijuoksua. Polkupyörän voisi myös yrittää saada viimein korjatuksi. Viimeisin yritys, joka ensin näytti onnistuneen ja josta ehdin jo olla vähän ylpeä, osoittautui sittenkin epäonnistuneeksi. Ehkä pyörien korjaaminen vaatii enemmän teknistä tietämystä, taitoa ja kätevyyttä kuin juoksuhuikentelevan Kaappimaratoonarin repertuaarissa näyttäisi olevan.

Hauskaa viikonloppua kaikille lukijoille ja kanssajuoksijoille. Kaappimaratoonari siirtyy tänään mökkimaisemiin, mutta palaa vielä ensi viikoksi ennen seuraavaa lomasessiota.