Lauantaiaamu oli kylmä ja huikaisevan kirkas. Läksin ajelemaan polkupyörällä kohti Paloheinää, ja heti ensimmäisen sadan metrin jälkeen huomasin, että tuulihousut olisi pitänyt vetää jalkaan eikä sulloa reppuun. No, kiirettä piti, joten ei auttanut muu kuin polkea lujaa ja toivoa, etteivät reidet aivan jäätyisi.

Olin ilmoittautunut ex tempore puolimaratonille. Puoliltapäivin oli määrä aloittaa syystalkoot naapureiden kanssa, joten kokonaiseen ei ollut aikaa. Eikä oikeastaan halujakaan, koska lähitulevaisuudessa on pitkiä reissuja tiedossa.

Juoksijoita saapui 8.30 starttiin mukava määrä eri matkoja taivaltamaan. Maratonille saapui seuratoveri Miikka, jonka vanavedessä lähdin taivaltamaan omaa juoksuani. Miikka palautuu kuuden vuorokauden juoksun rasituksista, joten hän ottaa vielä lenkit sen verran rauhallisesti, että pysyin hänen vauhdissaan mukana. Kelloni koki startissa jonkin toimintahäriön, enkä saanut sitä lainkaan käyntiin. Jäin kuitenkin luottavaisin mielin Andersin tarkan ajanoton alaiseksi.

Toiselle kierrokselle lähdin yksin Miikan viivähtäessä hetken huoltopisteellä. Pian hän kuitenkin taas saavutti minut ja meni ohitseni. Saavutin puolestani hänet taas huoltopisteellä, ja tällä tavoin vuorovedoin etenimme, kunnes Miikka porhalsi lopullisesti ohitseni kun olin viimeisellä kierroksella. Lähdin jahtaamaan Miikkaa, mutta hänpä mokoma rupesi kirittämään minua, ja vasta vähän ennen maalia päästi minut virnistellen ohitseen. Suuret kiitokset vain "jänikselle",  sen verran kilpailuvietti pääsi jylläämään, että tein puolimaratonilla uuden ennätykseni! Andersin kello paljasti minun juosseen puolimaratonin Paloheinän kauniissa syyssäässä ajassa 2.02.50.

Iltapäivä kului talkoissa uurastaessa. Juoksu ei kumma kyllä kovasti painanut jaloissa, joten saimme ruusuaidan uuteen parempaan kuosiin ja talkoobileissä oli jälleen tosi hyvä meininki.