Enempää tuskin voin enää tehdä. Niin kuin viisaat ja kokeneet sanovat, viimeisinä viikkoina ennen ultraa ei juurikaan voi kehittyä, mutta tuhota voi paljon.
Tänä aamuna tuntui vasemman jalan kantapohjassa askeltaessa pientä kipuilua, samoin kuin pohkeen alaosassa. Tarkoitukseni oli illalla vielä tehdä viimeinen hölkkäilylenkki ennen kisaa, mutta saatan tyytyä kuntopyöräilyyn tai vesijuoksuun. Esikoisen streptokokki-infektio ei ole tainnut (vielä) tarttua minuun, mutta sekään vaara ei ole täysin ohi.
Ensi viikko mennee lepäillessä, ehkä hiukan kuntopyöräillessä tai käveleskellessä. Toivottavasti pystyn nukkumaan mahdollisimman paljon ja hyvin. Unen määrä ja laatu ovat heikoimpia lenkkejäni tällä hetkellä. Olisi se mukavaa asettua lähtöviivalle hyvin levänneenä ja virkeänä, mutta nähtäväksi jää.
Ei sitten muuta kuin valoa kohti. Olen kehittänyt itselleni peitetarinan: etenen kaartuvassa tunnelissa, joka katoaa ympäriltäni heti kun 24 tuntia on kulunut - sillä ehdolla, että pysyttelen liikkeellä koko tuon ajan.
Loistavaa ja antoisaa kisaa kaikille kanssajuoksijoille, huoltajiksi lupautuneille sekä muuten vain paikalle kannustamaan saapuville, sekä kotikatsomoistaan tilanteiden kehittymistä seuraaville. Toivottavasti kaikki kisailijat saavuttavat tavoitteensa, tai ainakin pääsevät ärsyttävän lähelle ;)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.