Kaappimaratoonari ei luovuta ihan helpolla, joten yritin vielä kerran saada tolkkua polkupyöräni kunnosta maanantaina töistä palattuani.
Otin esiin öljypullon, jossa on sopivan teräväkärkinen suutin, sekä tölkillisen jotain pätevää puhdistusainetta, jota a-mies suositteli. Puhdistusainetölkissä on pitkä ja kapea suutin, jonka avulla saa viedyksi voitelevaa puhdistusainetta polkupyörän rungon kaikkein hankalimpiin koloihin.
Suoritin etupihalla mittavan voitelusession, sumutin, suihkuttelin ja pyyhin, jonka seurauksena pyörän ketjut ja muut tärkeät osat (joiden nimiä en edes tiedä) puhdistuivat mukavasti ja minä puolestani likaannuin näyttävästi. Mutta polkimet pyörivät kunnolla eikä minkäänlaista kumisevaa ääntä enää kuulunut. Päätin heti lähteä koeajolle. Pyyhin toki ensin enimmät tahrat käsistäni ja vaihdoin puhtaan paidan.
Suuntasin kohti keskustaa, koska mieli teki syömään jäätelöä meren rantaan. Köröttelin rukkassuunnalla pitkin katuja Kaivopuistoon, jossa pysähdyin ostamaan vaniljatötterön Ursulan lähellä sijaitsevasta jäätelökioskista. Rannassa benji-hyppääjät virittelivät henkseleitään, joten päätin istahtaa lähistölle nauttimaan showsta sekä jäätelöstä. Bongasin tutunkin, kiitos vain juttuseurasta!
Jatkoin matkaa ja päätin pistäytyä Hietaniemessä ja mahdollisesti vielä Seurasaaressa. Alkuilta oli vielä helteinen ja ajoviima viilensi oloa. Ihmisiä oli liikkeellä sankoin joukoin, kuten odottaa saattaa. Seurasaareen oli menossa niin paljon väkeä, että näytti, että heidän oli jonotettava päästäkseen sillalle. Tai ehkä se oli vain jäätelöjono. Risteilin vielä Töölön kautta ja saavuin kotiin noin puoli yhdeksän maissa illalla.
Tiistaina sain aamusta jäykkäkouristusrokotuksen ja samassa yhteydessä kehotuksen välttää kovaa lihastyötä käden osalta. Olin ajatellut tiistai-illalle sauvakävelylenkkiä, mutta vaihdoin sen pyöräilyksi, koska menopeli näyttää taas kulkevan. Tällä kertaa suuntasin aluksi Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan, jota olen usein ohi juostessani ihaillut mutta en ole vielä tullut siihen tutustuneeksi tarkemmin. Puutarhassa toteutettiin taannoin iso remontti ja se aukesi yleisölle taas viime vuoden toukokuussa. Kiertelin hyötykasvimaalla ja kartanopuutarhassa ja kävin vielä nopeasti pyörähtämässä maantieteellisen kokoelman alueella. Kaikki oli kauniisti istutettua, siistiä ja viihtyisää. Ihailin myös perhosia sekä mehiläisiä, joita pörisi kymmenittäin kukkaloiston seassa. Ne tekivät työtään ainakin näennäisen järjestelmällisesti ja sulassa sovussa. Perhoset sen sijaan näyttivät olevan kiivasta porukkaa. Parhaista kukinnoista tuli hetkessä kinaa, ja tilanteen kärjistyttyä tarpeeksi ne kieppuivat ilmassa taistellen asemistaan. Se oli hurjaa, äänetöntä kamppailua, kenties kuolemaan asti. Voimallinen otus on perhonenkin kun sille päälle sattuu. Mehiläiset eivät piitanneet niiden riidoista vaan jatkoivat työtään ja veivät parhaat paikat torailijoidenkin imukärsien edestä. Niiden hiljainen, vain vaivoin erottuva surina oli suorastaan eroottisesti latautunutta, kun ne haalimisen vimmassaan keräsivät herkkuja talteen talven varalle.
Juutuin näihin seikkailuihin varmaankin reilun tunnin ajaksi, joten oli aika jatkaa matkaa. Uusintavierailu on tiedossa lähiaikoina, se on selvä. Jatkoin kohti Sturenkatua ja sieltä Töölönlahdelle, josta Hakaniemen kautta päädyin jälleen kerran Kaivopuistoon. Niinpä pysähdyin taas benji-paikalle ja tavoilleni uskollisena söin jäätelön. Seurasin pari hyppyä alusta loppuun, jonka jälkeen totesin, että oli aika kääntyä kotimatkalle. Risteilin keskustan läpi Pohjoisrantaan ja sieltä Hermannin kautta kotiin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.