Sää kylmeni iltaa kohden, joten töistä tultuani lähdin liikkeelle niin pian kuin mahdollista. Kello näytti kuitenkin jo puolta kuutta kun suljin ulko-oven takanani ja jätin perheen lämpimään kotiin popsimaan kana-ateriaa. Minun vatsani murahteli äkäisesti - lounas taisi olla sekä liian vaatimaton että niukka. Oli sentään vielä valoisaa.

Suuntasin T2:n reitille myötäpäivään ihan vain myötäpäivään menemisen ilosta, koska tuuli oli heikkoa ja niin ollen kiertosuunta oli yhdentekevä. Kävelin ensimmäisen kilometrin kokonaan. Kokeilin, olisiko siitä mitään hyötyä, että aloittaisin juoksun vasta kun jalat olisivat hiukan lämmenneet. Lämpötila oli painunut lähelle nollaa, joten suurta iloa ei kävelystä minulle ollut lämmittelymielessä. Olin pukeutunut juoksu- enkä kävelylenkkiä varten. Niinpä vaihdoin juoksuksi heti kun tunsin ensimmäiset vilunväreet. Pysähdyin joen kohdalla ja venyttelin jalkoja vasten sillankaidetta. Toisen venyttelytauon pidin noin vartin kuluttua. Sen jälkeen en yllättäen kaivannut enempiä koipien oikomisia.

Hölköttelin tuttuakin tutummalle reitille, mutta jatkoin taas Päivöläntien alkupään kohdalla eteenpäin kohti Malmia. Päädyin Malmin lentokenttää reunustavalle tielle ja siitä hölkkäsin rauhallisesti kotiin. Pidin kaksi kävelytaukoa lenkin toisella puoliskolla, kun nilkasta alkoi kantautua tuntemuksia. Ne lakkasivat heti kun vaihdoin kävelyyn. Kotona annoin jalalle kylmää suihkua. Kaksi tuntia sain kulumaan kaikkineen tämän päivän liikuntaan.

Olen näiden lenkkieni aikana vaihdellut jalkineita tiuhaan. Nyt tein ensimmäisen kerran toisen lenkin peräkkäin samoilla kengillä, Nimbuksilla. Vaihtelusta on täytynyt olla jotain apua, koska mielestäni juoksutuntuma alkaa olla varsin hyvä ja meno maittaa.