Juoksuriennosta on tänään kulunut neljä päivää.Olo alkaa olla lähes normaali.

Tärkein omaisuus eli jalat ovat palautuneet todella nopeasti, ainoastaan aavistuksen verran tuntuu kävely lonkissa. Reidet ja nilkat ovat aivan kunnossa. Varpaankynnet ovat myös toipuneet ja rakot paranemassa. Juoksemaan voisin niiden puolesta mennä vaikka jo tänään. 

Muu kroppa on vähän hitaammin palautunut. Vatsa tuntuu yhä temppuilevan lievästi. Olen pääni puhki pohtinut syitä tuohon pahoinvointiin jne. Tankkauksessa on voinut tulla tehdyksi jokin virhe, tosin en syönyt enkä juonut mitään ennenkokematonta, paitsi suklaarusinoita. Muuten kiinteäksi evääksi riittivät sipsit, suklaa ja pähkinät. Maistoin pienen palasen kääretorttua ja pahoinvoinnin helpotettua söin muutaman pihlajanmarjakarkin, joka myös kettukarkkina tunnetaan. Juomapuolella pärjäsin veden, vichyn ja kokiksen avulla. En koskenut urheilujuomiin, mehuihin enkä oluisiin. Jälkikäteen ajatellen ykkösolut olisi voinut olla kokeilemisen arvoinen vaihtoehto, mutta se on myöhäistä nyt. Ennen kisaa en tankannut mitenkään erityisesti, koska olen havainnut, että treenin keventäminen toimii kehossani riittävän tehokkaasti tankkauksen tavoin. Söin normaalia arkiruokaa normaaleina ruoka-aikoina. No myönnetään että parina kisaa edeltävänä iltana napostelin hieman hedelmäkarkkeja ja salmiakkia. Starttihetkellä energiatasoni oli mielestäni tosi hyvä ja nesteet tasapainossa. En ollut turvonnut sen paremmin kuin näivettynytkään.

Hieman mietityttää myös tuota ensimmäistä pahoinvointia edeltänyt huimauksen tunne. Oli kuin olisin pudonnut karusellista kesken matkan. Olo oli hieman samanlainen kuin  BPPV-ongelmani oireillessa voimakkaasti. En tiedä, olisiko tuolla sinällään täysin vaarattomalla "vaivallani" jotain osuutta asiaan, laukaisisiko rasitus sen tai jotain, ja sitten pyörimisen tunne aiheuttaisi pahoinvoinnin ja tunteen, että ei voi liikkua kaatumatta tai voimatta uudelleen pahoin. Verenpaineen äkillinen lasku lienee sekin todennäköinen syy moiseen. Arenan radan armottoman kova pinta voinee myös vaikuttaa. Huonokuntoiset sisuskaluni eivät ehkä siedä pitkäaikaista, kivikovalla alustalla juoksemisesta syntyvää tärinää. Hölskyminen häiritsee putkiston mekaanista toimintaa, jolloin kroppa pyrkii pääsemään sen sisällöstä äkkiä eroon. Tai jotain. 

Olen myös hyvin väsynyt, vaikka uni on maittanut viime päivinä tavanomaista paremmin. Silti olen nukahtaa bussin penkkiin melkein joka päivä ajellessani kotiin töistä. Täytyy kai ruveta taas juoksemaan työmatkat :)

Sydän toimii normaalisti, syke ei ole millään tavalla koholla eikä muutakaan häiriötä rytmissä tunnu olevan. Metron rullaporrastestin mukaan se reagoi aika nopeasti ja kiivaasti rasitukseen, mikä on kuitenkin mielestäni ihan tavanomainen ultrailun jälkitila. Testailen päivittäin tilannetta.

Janotusta ei esiinny ja aineenvaihdunta on lieviä vatsaongelmia lukuunottamatta mielestäni jotakuinkin normaalia, verensokeri ei heittele. Saunassa eilen hikoilin hieman huonosti, tuntui että kroppa kuumeni nopeasti enkä sen tähden istunut löylyssä kuin pari lyhyttä rupeamaa. Lihaksille saunan lämpö teki muutoin hyvää. Suihkuttelin myös pitkään varpaitani haalealla vedellä, mikä on osoittautunut todella hyväksi hoitokeinoksi ultrien jälkeen. 

Näillä eväillä palailen kohti tavanomaista juoksu- ja arkirutiinia. Aina siihen, asti, kunnes seuraavat haasteet taas mullistavat kaiken!

Ajatuksissa on nyt, että toukokuussa pistäydyn Ponnenjärvellä ulkoiluviikonloppua viettämässä ja huitaisemassa viimeisen ylipitkän treenin ennen Bornholmia. Silmäilin myös kalenteria ja sijoittelin sinne alustavia maratonviikonloppuja pitkin kevättä. Hiekkaharjun 6 tunnin juoksu kiinnostaisi myös. Näitä pitkiä reissuja yritän jaksaa ja kyetä tekemään kahdesti kuukaudessa maalis-toukokuussa, mutta aika näyttää mikä sitten tosielämässä onnistuu.