Kipakka lenkkitiheys on kai alkanut tehdä tehtävänsä. Aamulla meno oli sen verran tahmeaa, että otin heti alusta lähtien ns. palauttavan asenteen juoksuun. Hölköttelin aamukympin ultrahidasta vauhtia muutamin kävelytauoin. Molemmissa säärissä tuntui ilkeää kihelmöintiä.

Iltapäivällä lopetin työt jo klo 14 aikoihin ja lähdin taivaltamaan kohti kotia Seurasaaren kautta. Matka eteni rauhallista vauhtia aina Haagaan asti, jossa iski väsy. Olin mitä ilmeisimmin laiminlyönyt energiatankkauksen siinä määrin, että voimat pääsivät loppumaan. Kävelin pätkän Maaliikennekeskuksen ohi, sitten juoksin jonkin aikaa ja kävelin taas viimeiset puolitoista kilometriä. Olo tuntui heikolta, ilmeisesti verensokeri oli päässyt romahtamaan. Jalat olivat sen sijaan täysin kunnossa, aamun kihelmöinnit olivat kadonneet kuin hauki rannasta. Sykemittari ei ollut taaskaan käytössä, mutta tuntemusten mukaan syke oli melkoisen tiheä koko matkan ajan. Kiirastorstain kilometrilukemaksi tuli lopulta noin 25 km.

Mutta mitäpä tuosta. Jos väsyttää, on levättävä. Pääsiäisen aikana lenkkeilyt jäänevät vähiin, kuten myös seuraavan runsaan viikon aikana, jonka vietämme siis lomamatkalla. Yleensähän lomat ovat hyvää treeniaikaa, mutta vaikuttaa siltä, että perhe ei ole ajatellut minun juoksentelevan omiani ainakaan koko viikkoa. Kävelysauvat aion joka tapauksessa ujuttaa matkalaukkuun.

Toivotan oikein rentouttavaa ja mukavaa ja urheilullista pääsiäisen aikaa kaikille kanssajuoksijoille sekä lukijoille! Seuraava päivitys lienee luvassa vasta huhtikuun puolella.