Parin päivän lepo teki hyvää. Tänään jalat suorastaan vaativat päästä lenkille. En tiedä onko havaintoni mitenkään todellinen, mutta toisinaan tunnen sopivan mittaisen lepotauon jälkeen lihaksissa pieniä kihelmöiviä sykäyksiä, kuin mikroskooppisia sähköiskuja. Olen ajatellut näiden miellyttävien vipatusten olevan merkki siitä että keho on taas valmis juoksuun. Lauantain poikkeuksellisen väsymyksen syy oli ns. luonnollinen ja tänään tilanne on jo helpottanut, mikä sekin varmaan osaltaan lisäsi hölkkäintoa.

Siispä töiden jälkeen lapsille pötyä pöytään, tossut jalkaan ja suunta kohti P1:ä.

Tahti tuntui hyvin rauhalliselta ja kohtuuhelpolta alusta asti. Pidin tarkkaan huolen etten hengästynyt huomattavasti muuta kuin parissa ylämäessä. Olen jo joskus aiemmin todennut että pitkien hitaiden lenkkien jälkeen vauhti maittaisi, ja tänään sainkin hillitä itseäni aika lailla. Säästän voimia perjantaiksi, jolloin teen merellisissä lounaissuomalaisissa maisemissa viimeisen keskipitkän lenkin ennen Tuusulanjärveä. Pituutta lenkille on tulossa 18 kilometriä, jonka ajattelin pinkaista alle kahdessa tunnissa mikäli sää sallii. Jos menokenkä on huomenna vauhdissa samaan tapaan kuin tänään, teen ihan kiusallakin lyhyen verryttelylenkin, ehkä sen  ysikilsaisen jota olen pitkillä lenkeillä joskus kiertänyt.

Sää oli tänään mitä parhain. Aurinko pilkahti pari kertaa, tuuli oli leuto. Linnut lauloivat ja oli aivan fantastisen keväinen fiilis. Pysyisipä vain. Räntäsadetta on saatu jo yliannos.

11.4.2006

exe.time: 1.23/P1