Saatuani yläselän, hartioiden ja niskan lihat taas liikuntakykyisiksi olen tehnyt auttamatta sen huomion, että vauhtia on tullut lisää. Reeni on purrut, tai joku muu.
Vaikka päätavoitteenani on kuluneiden kahden kuukauden aikana ollut kasvattaa kävelykuntoa, myös juoksukunto on mitä ilmeisimmin kohentunut. Tämä näkyy paitsi kasvaneina pk-vauhteina, myös siinä, että itse hölkkäily tuntuu mielekkäämmältä, kevyemmältä ja helpommalta. Itse asiassa parin viime viikon aikana en ole malttanut kävellä läheskään kaikkia virallisen reeniohjelman mukaisia kävelyreenejä, vaan matka on taittunut pääasiassa juoksuaskelin.
Kääntöpuoli hommassa on se, että olen joutunut kohtaamaan myös sisäisen villihevoseni, joka ei malttaisi pysytellä paikallaan hetkeäkään. Joka päivä täytyisi päästä ravaamaan ainakin pariksi tunniksi. Kieltämättä näin olen tehnytkin. Onneksi tietyt elämän realiteetit kuitenkin muistuttelevat itsestään sitä voimallisemmin, mitä hanakammin jalat lenkille mielivät.
Runsas lenkkeily on sitten taas toisaalta tuottanut sen hyvän tuloksen, että olen löytänyt uusia lenkkireittejä. Tai no, uusia ja uusia, kotoa tai töistä ei pääse baanoille kuin niitä yksiä ja samoja väyliä pitkin, mutta tietyn pisteen jälkeen aukeaa aina uusia vaihtoehtoja, joita on vain rohkeasti kokeiltava. Lenkit ovat näiden kokeilujen myötä hieman venähtäneet, mutta mitäs se haittaa, jos kunto vaan kestää. Ainahan voi kävellä, jos ei muka jaksa juosta.
Lisääntynyt harjoittelu on kasvattanut myös sosiaalisen harrastamisen nälkää ja olen syksyn ja talven varalle ilmoittautunut jo moneen tapahtumaan. Nähtäväksi jää, moneenko pääsen tosiasiallisesti paikalle, mutta tavoitteita täytyy ehdottomasti aina olla.
Yksi asia on päivänselvä, ja se on se, että niin sanottuja pitkiä lenkkejä tarvitsen roimasti lisää. Tämä taas ei ihan sovi yksiin yleisen ajankäytön suunnittelun kanssa, kun pitkikset on luontevinta juosta viikonloppuisin (tosin noista tulevista tapahtumista kolme ensimmäistä voidaan lukea myös harjoituslenkeiksi talven pääkoitosta varten, ja jokainen niistä tavallaan myös valmistaa seuraavaan). Juoksulle vapaat viikonloput saattavat olla tänä syksynä ja talvena ajoittain vähissä.
Pitkiä kisoja varten kaipaisin harjoitusta myös yöaikana juoksemisesta. Tämä "taito" pääsee jostain syystä kovin helposti unohtumaan. En ole kisaillut vuorokauden tai pidemmissä tapahtumissa pitkään aikaan, joten ehkä kehoni ei enää muista, mitä siltä tietyissä tilanteissa odotetaan. Niinpä reeniohjelma kaipaa alituista rukkaamista ja vaihtoehtoisuutta. Ehkä on otettava arkipitkikset taas pysyvästi mukaan. Vallitsevassa tilanteessa näyttäisi siltä, että viikoittain ainakin yhtenä arki-iltana ja -yönä pystyisin tekemään pitkiä, iltayöhön sijoittuvia lenkkejä. Helmikuun loppua ajatellen myös sisäliikuntaa on harrastettava riittävästi.
keskiviikko, 3. lokakuu 2012
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.