Jepulis. Näin käy kun juo 1742,7 kupillista kahvia muutenkin kiivaan työpäivän aikana ja lähtee illalla lenkille.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tarkoitus oli kiertää T2 vastapäivään iiihan rauhallisesti ja nauttia joka askeleesta oikein ajan kanssa. Juoksisin hitaan ja rentouttavan lenkin kun kerrankin olisi aikaa vaikka kuinka. Vaan toisin kävi. Ensimmäiset kymmenen minuuttia jalat kipittivät ihan kiltisti mutta sitten repesi. Jalat vain veivät minua, mikä lie duracel-vaihde pantiin silmään ja vaihdekeppi heivattiin tien poskeen, syke heilui missä sattui. Juu, oli levoton olo.

 

Eilinen kuminauhajumppa ei tuntunut missään. Adrenaliinia oikein kohisi vereen. Vauhti olisi ollut tosi mahtava jollei tien pinta olisi taas ollut Tapanilassa liukkaan pöperön peitossa. Isommat tiet oli aurattu mutta pikkuteillä joutui sutimaan. Tie oli jäinen ja kuhmurainen, jalkapohjat eivät ihan tykänneet mutta eivät nostaneet isompaa meteliä. Kotiin tultua kurkku oli kipeä. Saa nähdä mitä siitä sitten seuraa.

 

Että tällaista tänään. Päätän tämän merkillisen raportin tähän. Lauantain lenkin juoksen meren rannassa jossain Etelä-Suomessa, eli hauskaa hiihtoloman jatkoa kaikille joilla hiihtoloma on joko menossa tai tulossa.

 

 

 

23.2.2006

 

exe.time: 1.41/T2

 

ave: 148

 

kcal/fat: 759/45