Päivä oli hikinen ja helteinen. Livistin töistä puolta tuntia etuajassa jotta ehtisin pois kaupungista ennen ruuhkaa. Tai no, ruuhkaa ja ruuhkaa, ei Helsingissä ole tähän aikaan vuodesta ruuhkia, ainakaan työmatkalaisten aiheuttamia.

Joka tapauksessa bussissa istuessani arvuuttelin, lähtisinkö juoksemaan vai en. Sää voitti. Kotiin päästyäni vaihdoin vaatteet ja join hieman, sitten otin sauvat ja lähdin kävelemään kohti keskustaa. Pakkasin vyölaukkuun hieman käteistä ja lisäksi pankkikortin, bussilipun, avaimet ja kännykän.

Kävelin lyhyttä työmatkareittiä aina Eläintarhalle asti, josta jatkoin suoraan kohti Hietaniemeä. Rannalla oli paljon väkeä, auringonpalvojilla oli tänään yksi kesän toistaiseksi harvoista juhlapäivistä. Nuorisoa alkoi myös kerääntyä alueen reunamille pussikaljoineen. Taitaa olla reipas ilta tiedossa. Bulevardin alkupäässä sijaitsevasta S-marketista kävin hakemassa vesipullon ja energiapatukan sekä paristoja soitinta varten, joka oli hyytymässä kerrankin ennen minua.

Jatkoin juoma- ja paristonvaihtotauon jälkeen Kaivopuistoon. Sielläkin oli vilskettä. Kaunis ilma houkuttelee ihmiset meren äärelle, lenkkeilijöitä, lomalaisia perheineen tai ilman, pyöräilijöitä ja moottoripyöräilijöitä, rullalautailijoita ja -luistelijoita, turisteja, sama tuttu jengi kuin yleensäkin viikonloppuisin. Surullisen monta jäätelötötteröä oli pudonnut asfaltille. Lokit jaksoivat riemuita asiasta. Lisäksi rantatietä pitkin lipui joitakin hienoja vanhoja amerikanrautoja. Tänään on cruising-ilta nimittäin, heinäkuun ensimmäinen perjantai.

Sama meno jatkui Kauppatorilla, jonne oli kokoontunut jo melkoinen määrä kauniisti muotoiltuja menopelejä. Niiden kuljettajat käyskentelivät autojen lomitse, silmäilivät niiden yksityiskohtia. Tuli mieleen joku naisten vauvakerho, jossa äidit vertailevat toistensa aikaansaannoksia hellän armottomasti. Sauvoin rivakasti pyörätietä välttääkseni ryysiksen, ja pääsinkin sujuvasti porhaltamaan Pohjoisrannan kautta Sörnäisiin ja siitä Mäkelänkadulle.

Pistäydyin Mäkelänkadun Alepasta hakemassa toisen pullollisen vettä, jonka kulautin saman tien kaupan edustalla. Jano oli jo taas melkoinen. Ilma oli hieman viilennyt, kun aurinko oli painunut alemmas, mutta asfaltti hohkasi edelleen kuumuutta. Aikaa oli kulunut jo reilusti yli kolme tuntia.

Kävelin rauhallista tahtia musiikkia kuunnellen Käpylän läpi kotiin. Kellon mukaan olin liikkeellä melko tarkkaan neljä ja puoli tuntia. Ihan kiva hellepäivän pitkis.

Huomenna Kaappimaratoonari siirtyy Kouvolantien catwalkille ja sitä ympäröiville baanoille. Palaan blogille seuraavan kerran heinäkuun puolivälin jälkeen, jolloin naputtelen muutaman sanan loma-ajan seikkailuista. Sen jälkeen lomaa jatkuu aina elokuulle asti.

Toivotan nyt kaikille lukijoille sekä kanssajuoksijoille loistavaa kesää ja lomaa taikka lomanjatkoa! Tavataan juoksuasioiden merkeissä kunhan akut on taas ladattu.