Palautellessa on ihan pakko saada edes kirjoittaa juoksemisesta.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Laadin tässä joutessani, ja jotta totuus ei unohtuisi, Kaappimaratoonarin Virallisen Vikalistan:
1. Oikean jalan ukko- ja akkavarpaan kynnet ovat mustuneet.
Johtuu todennäköisesti aavistuksen verran liian pienestä tossusta. Akkavarpaani on nimittäin noin sentin pidempi kuin ukkovarpaani. Täsmälleen sopivan kengän hankkiminen ei ole mahdollista, koska a) vasen jalka on taas sitten puolta numeroa pienempi kuin oikea, b) sopiva kenkä olisi aivan liian pitkä suhteessa jalkaterään. Syntyisi uimaräpylävaikutelma. Olenkin pärjäillyt erilaisten sukkakokeilujen varassa, mutta tuota varpaankynsien mustumista en ole kyennyt estämään. Eräs ratkaisu voisi olla sukka, jossa on jokaiselle varpaalle sormikkaan tavoin oma ulokkeensa.
2. Oikeassa lonkassa tuntuu kipua varsinkin juoksutaukojen jälkeen.
Alaraajani taitavat olla eri mittaiset. Jos joudun olemaan pidempään, sanotaan pari viikkoa juoksematta, jokin oikean lonkan alueella sijaitseva lihas heikkenee tms. siinä määrin, että ensimmäisten tauon jälkeisten lenkkien jälkeen lonkassa tuntuu kipua. Lihas ei ole lonkankoukistajalihas vaan sijaitsee jossain sisempänä. Jostain olen kuullut että jalkojen pituusero voisi aiheuttaa tämänkaltaista oireilua.
3. Vanha vaurio vasemmassa nilkassa kipuilee ajoittain.
Mikä lie Jackass-temppu mahtoi olla poikalapsillani tekeillä; he törmäsivät minuun ostoskärryillä Heinolan Citymarketissa pari kesää sitten. Kärryjen etupyörien välissä oleva tanko osui vasempaan nilkkaani ja isku aiheutti mahtavan verenpurkauman sisemmän kehräsluun kohdalle. Nilkkani oli kuin ryynimakkara. Ihoon tuli vain pienet naarmut. Pian törmäyksen jälkeen menetin kaiken kukkuraksi tajuntani, eli pyörtyä kupsahdin keskelle marketin käytävää. Lapset saivat varmaan elinikäiset traumat tapauksesta.
Nilkka kipuilee yhä tietynlaisen rasituksen jälkeen. En ole saanut selvää mistä kivun tunne on peräisin. On olemassa pieni mahdollisuus, että jalassa on ollut murtuma. Se lienee parantunut itsekseen mutta muistuttaa olemassaolostaan aika ajoin.
4. Vanha vaurio vasemmassa olkapäässä kipuilee ajoittain.
Kun lapseni olivat aivan pieniä, kuljetin esikoista ns. sisaristuimessa vauvanvaunujen päällä. Kerran olimme tulossa kaupasta kotiin ja ryhdyin avaamaan kotiovea. Vaunujen tavaratilassa oli kolme isoa kassillista ruokaa ja molemmat lapset olivat kyydissä. Vaunut olivat liian lähellä ovea joten yritin oikein nerokkaasti "nostaa" ne pois tieltä. Jotakin revähti vasemmassa olkapäässä. Tämä tapahtui ehkä yhdeksän vuotta sitten. Vamma parani ajan mittaan, tosi hitaasti, koska ainoa hoito olisi ollut lepo, ja enhän minä kahden vauhtiveikon äiti voinut mitenkään päivät pitkät levätä.
Viime syksynä haravoin pihaa ja tein yhden varomattoman liikkeen. Vanha vaiva heräsi eloon. Nyt se säteilee outoa kipua koko olkapään alueelle pitkien juoksulenkkien aikana. En oikein tiedä mitä sille voisi tehdä.
5. Vesi ja kylmyys kuivattavat ihoa.
Lauantain pakkaslenkin jälkeen sivelin iholleni noin neljännestuubillisen apteekin perusvoidetta. Ihoni on tyypillinen suomalainen, ohut ja kalmanvalkoinen. Kesällä en rusketu vaan muutun punaiseksi ja sitten taas valkoiseksi. Liiallinen suihkuttelu ja varsinkin kuuma vesi kuivattavat ihoani näin talvisin. Käyn haaleassa kokosuihkussa vain lenkkien jälkeen ja saunomisen yhteydessä ja muulloin peseydyn vain olennaisilta osin.
6. Tankkausongelmat
Menin noin vuosi sitten lääkärille valittamaan outoja vatsavaivoja. Sain lähetteen tähystystutkimukseen. Kävi ilmi, että vaivani on divertikuloosi. Tähystyksessä näytti siltä kuin minua olisi ammuttu haulikolla, eli sisuskalujeni seinämät ovat täynnä reikiä. Reiät ovat divertikkeleitä, eli pieniä pussimaisia muodostelmia. Vaiva on sinänsä vaaraton mutta aiheuttaa vatsakipuja yms. Hoidoksi riittää kuitupitoinen ruokavalio. Nyt sitten, kun pitkille lenkeille tankatessa on jätettävä enimmät kuidut pois, olen hiukkasen pulassa jollen löydä täsmälleen sopivia tankkausruokia. Viime viikonlopun perusteella ainakin maapähkinät ja perunalastut sopivat. Geelit käyvät lyhyemmille lenkeille, jolloin ne eivät ehdi kulkeutua putkistoni läpi juoksun aikana. Urheilujuomien keinomakeutusaineet aiheuttavat pitkillä kipuja koska toimivat laksatiivien tavoin. Sisuskalujeni rikkonaiset seinämät eivät oikein siedä ylimääräisiä ärsykkeitä.
Näiden kanssa on tässä sitten vain elettävä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.