Jouluruuhkista selvittyäni oli taas aika ryhtyä virittelemään lenkkeilyharrastusta. Kunto on huono, mutta nyt, kun lääkitys on kohdillaan, henki kulkee siinä määrin, että reipas kävely tuntuu tehokkaalta.
A-miehellä oli välipäivinä vapaata, joten sain uudenvuodenlupaukseni täyttämisen hyvään vauhtiin jo ennen vuodenvaihdetta.
Niin, minullahan ei ole ollut tapana tehdä uudenvuodenlupauksia. En usko niiden motivoivan riittävästi tilanteissa, joissa kaivataan elämäntapojen muutosta eikä pienten yksityiskohtien viilausta. Toisaalta ei päättäväisyydestä ole koskaan ollut haittaakaan, joten tulin sitten tehneeksi niinkin omaperäisen uudenvuodenlupauksen, että lisään merkittävästi liikunnan määrää heti alkuvuodesta lähtien. Siinä se.
Niinpä olen köpötellyt yksin tai elämänkumppanini seurassa lähes päivittäin noin 10 kilometrin kävelylenkin uudenvuoden aatonaatosta alkaen.
Joskus pari vuotta sitten, kun sattumoisin vietin lomaa keskellä talvea, piirsin lenkeilläni kartalle lomapäivänkakkaraa siten, että jokaisesta lenkistä muodostui yksi terälehti. Tulokseksi syntyikin vinkeän näköinen kukka. Nyt ei varsinaista lomaa ole, mutta ajattelin motivaation kohottamiseksi toistaa tämän harjoituksen. Niinpä tammikuun lopussa saatte, rakkaat lukijat ja kanssakuntoilijat, ihailla näillä sivuilla tammikuun vaellusten tuotoksena syntynyttä teosta. Mikäli kaikki sujuu niin kuin pitää, saattaa olla, että teokselle olisi odotettavissa jonkinlainen huipennus, etten sanoisi kruunu, mutta siitä aiheesta lisää myöhemmin. Terälehtien syntyä seuraan täällä blogissa joka tapauksessa sanoin ja kuvituksin.
Työn hakeminen on kokopäivätyötä, ja jos siihen yhdistää vielä pienimuotoisen opiskelun, ylimääräiset tunnit jäävät vähiin. Yksi elämäntaparemonttini aihe on nimittäin yöunien määrän ja aivan erityisesti laadun kohentaminen. Viime vuoden ja aivan erityisesti syksyn aikana nimittäin elämänrytmini oli turhan kiivas.
Sitäkin paremmalla syyllä aion nyt nauttia talvikeleissä ulkoilusta ilman tavoitteita tai niihin liittyviä aikatauluja. On kummallista, miten nopeasti ihminen voikaan unohtaa, kuinka suloista on joskus vain olla ja vaellella vapaasti, omaan tahtiin. Vaikka vain lyhyen aikaa kerrallaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.