Ja otsikon järjestysluku ei viittaa minun maratonkertymääni, vaan merkitsin sen tuohon vain siksi, että Paloheinämaratoneja on juostu jo noin kunnioitettava määrä!

Herääminen lauantaisin on aina yhtä tuskallista, mutta olin helpottanut  aamurutiinejani varustamalla jo perjantai-iltana niin paljon elementtejä valmiiksi kuin mahdollista: olin mitannut kaurahiutaleet mikrokuppiin, asetellut juoksuvaatteet ja muut tillbehörit siististi esille, sekoittanut urheilujuomat ja pakannut repun ja kaikeksi viimeksi vieläpä kunnostanut polkupyörän talven jäljiltä, jotta tapahtumapaikalle matkustaminen sujuisi liukkaasti. 

Viimeksi mainittu toteutui sikäli, että yöpakkasen jäljiltä sain väistellä jäätyneitä lammikoita, jotka vaanivat etupyörääni. Selvisin kuitenkin kaatumatta ja muutenkin ehjin nahoin perille. Taivas oli kuulaan sininen ja  pilvetön ja huomasin tietenkin unohtaneeni aurinkolasit kotiin. Metsäisellä reitillä ei häikäisy onneksi ole suuri ongelma, joten päätin pärjätä. Lippis oli kuitenkin hätävarana mukana. 

Klo 8.30 starttiin saapui paikalle kourallinen juoksijoita. Anders lähetti joukon matkaan ja sain ilokseni jälleen kerran herraseuraa. Suuret kiitokset juttu- ja matkakumppanuudesta kaikille asiaan osallisille!

Kierrokset, joita PHM:llä on kahdeksan,  taittuivat rauhallisesti edeten ja sykkeitä tunnustellen. Ensimmäiset kierrokset menivät melkein huomaamatta, ja oikeastaan vasta viimeisellä huomasin, että energiataso alkaa selvästi laskea. Muuten olo oli todella hyvä ja vahva koko ajan. Ainoa pikkuharmi oli aika ajoin ristiselän/lonkan alueella tuntuneet oudot pistokset, jotka pääsevätkin nyt erityistarkkailuun. Pistosten ei voi sanoa olleen edes kipua, mutta niitä ilmaantui usein. 

Linnunlaulu Paloheinän metsässä oli yhtä hurmaavaa kuin aina keväisin. Rastaita pomppi pitkin sammalikkoja. Niiden pesäntekopuuhat ovat kiivaimmillaan.  Lunta oli hämmästyttävän vähän ja tiet olivat kokonaan vapautuneet jää- ja loskataakastaan. Lämpötila kipusi aamun lukemista ehkä 10 asteen tuntumaan. Muuta liikennettä kävelytiellä oli vähemmän kuin tavallista, jollen ihan erehdy. Maaliin saavuimme hieman alle viiden tunnin ajassa ja lyhyen tankkaus- ja juttuhetken jälkeen kapusin pyörän selkään ja ajelin hissuksiin kotiin.