Kyllästyin lopullisesti rivahtaneeseen, kulahtaneeseen ja joustonsa menettäneeseen työtuoliini. Uuden osto on pitkä prosessi, joten hankin siksi aikaa istuimekseni suuren jumppapallon. Niiden hyvistä ominaisuuksista on netti juttua pullollaan, joten oli jo aika minunkin kokeilla. Tarkkaavaiset lukijat ovat ehkä havainneet, että olen valitellut paitsi niska- ja hartiavaivoja, myös selkä- ja lonkkavaivoja. Yksi epäilyksenalainen vaivojen aiheuttaja on ollut tuo nimenomainen työtuoli, joka nyt odottaa kuljetusta kaatopaikalle varastohuoneen nurkassa. Sinällään tylyä kohtelua vanhalle uskolliselle istuimelle, joka on kantanut kehoni painon jo lähes vuosikymmenen ajan. Mutta kuka höntti nyt uskoo, että esineillä on sielu tai oma tahto?

Jumppapallon sielu on uskollista laatua. Välillämme on selvästi sähköä, koska se seuraa askeleitani kuin koira. Pallon päälle/päältä hivuttautumisesta ilmeisesti syntyy sen verran kitkaa takamukseni ja pallon pinnan välille, että olemme ainakin hetken verran lähes erottamattomat.  Jo parin yhdessä vietetyn päivän jälkeen alamme kaikin tavoin sopeutua toisiimme, joten eiköhän tästä kehity kiinteä ja kestävä suhde aina siihen asti, kunnes kelvollinen työtuoli on löytynyt. Sen jälkeen pallo pääsee ansaitulle lepoajalle palatakseen ruotuun, kun aika on kypsä. 

Työtuolilla istumiseen verrattuna jumppapallon päältä työskentely on huomattavasti mutkikkaampaa, mikä lienee myös tarkoitus. Jaloilla ja nimenomaan alaselällä ja lantiolla on tehtävä enemmän työtä esimerkiksi kurottautuessani ottamaan jotakin työpöydän laatikoista. Lisäksi pelkkä tasapainon säilyttäminen ja selän suorana pitäminen vaativat jatkuvaa lihastyötä. Juuri ne pienet, huomaamattomat ja helposti vaille huomiota jäävät tukilihakset on otettava käyttöön. 

Eteisen nurkassa lojuneille lenkkitossuille olen myös löytänyt käyttöä. Maanantain työmatkalenkki sujui siis siedettävästi, kuten jo taisin aiemmassa päivityksessä mainita. Tiistaina jalat olivat muuttuneet ratapölkyiksi, joten päätin pehmittää niitä pienellä salitreenillä. Alku- ja loppuverryttelyiksi hölkkäsin salille ja takaisin. Keskiviikkona tilanne oli tästä syystä niin jumiutunut, että ainoa toivo oli kunnon venyttely, kevyt hieronta ja sauna, jotka tepsivätkin, niin että eilen torstaina palasin taas jalkaisin töistä kotiin. Tänään on vuorossa työmatkajuoksu salille, jonka jälkeen tunnin kuntonyrkkeily. Saa nähdä, minkälaista terästä jalat ovat viikonloppuna.