Tänään oli toiseksi viimeinen salitreenikerta ennen kesälomaa. Vyökokeet ovat ohi, ja sen huomasi salin tunnelmasta. Käteltiin ja onniteltiin, oltiin huomattavasti rennompia kuin esimerkiksi viime viikolla. Tai sitten minusta vain näytti siltä, kun omakin jännitys alkaa vihdoin painua muistoihin.

Treenasimme hyviä tekniikoita, joihin lämmittelimme pelaamalla fudista suuren jumppapallon avulla. Sopivan kaoottista puuhaa, jossa tuli kivasti hiki ja lihakset lämpenivät. Tekniikkoina oli munuaiskaatoa muistuttava kaato, jonka nimi ei nyt palaa mieleeni vaikka kuinka yritän. Siinä kuitenkin irrottauduttiin vyötäröotteesta painamalla otsalla toista rintaan ja vetämällä käsivarsilla lantion kohdalta samanaikaisesti. Toisessa tehtiin kipakka lukko kyynärpäähän ja viimeisteltiin homma pyyhkäisykaadolla (tai jollain muulla tilanteeseen sopivalla).

Lopuksi pidettiin todella hauskaa. Maalitauluiksi otettiin kaksi pahvilaatikkoa, joiden etuseinään joku taiteellisesti yritteliäs oli piirtänyt naamataulut kohteiksi. Heittoveitsiä ei ollut käsillä, mutta treeni sujui syömäpuikkojen avulla. Jokaisen tuli heittää asianmukaista tekniikkaa käyttäen kolme syömäpuikkoa kohti maalia. Yrityskertoja oli tietty useita. Ihme kyllä, minäkin sain muutaman puikon jäämään pystyyn laatikon seinään. Treeni oli niin hauskaa, että lopulta naapurisalin taekwondo-ryhmäkin tuli mukaan leikkiin.

Päivän juoksutreeni oli matka töistä kotiin Mechelininkadun kautta Käpylään ja sieltä kotiin. Yritin pitää vähän vauhtiakin yllä. Säästin sen verran voimia illan salitreeniä varten, että Pasilan ison mäen kävelin. Liikennevaloista en selvinnyt ilman pysähdyksiä. En katsonut kelloa kovin tarkkaan, mutta noin tunnin ja 10 minuuttia matka kesti. Nilkat taas vähän oireilivat. Huomenna aamulla juosten töihin, mikäli sää vain sallii.