Tänään juoksin ja kävelin töistä kotiin. Valitsin keskipitkän reitin (n. 10 km) koska sää oli mukava ja jalka pelasi suhteellisen hyvin. Hieman kivisti pohkeesta vain, ja kävelytaukojen aikana sekin helpotti.

Ilma oli kylmennyt iltapäivää kohti, niin että luulenpa että töistä lähtiessäni lämpötila oli pakkasen puolella. Olin varannut onneksi riittävästi vaatetta mukaan; talvitrikoot, pitkähihainen kerraston paita, t-paita ja juoksutakki, pipo ja käsineet. Vähemmällä olisin palellut, koska vauhtini oli jälleen kerran hyvin hiljainen.

Vähän puolivälin jälkeen kokeilin juosta hieman kovempaa vauhtia ja jouduin toteamaan, että vielä ei aika ole kypsä kiihdyttelyille. Jätin homman sikseen saman tien. Tämä vuosi juostaan loppuun hyvin rauhallisissa merkeissä.

Jouduin varsin usein pysähtymään liikennevaloihin ja odottelemaan valojen vaihtumista. Ne hetket käytin hyväkseni jalan ravisteluun ja venyttelyyn. Jonkin verran siitä oli apua, mutta parhaalta tuntui kuitenkin jalan lepuutus.

Juoksutuntuman voin sanoa kyllä aika totaalisesti kadonneen tauon aikana. Tänään olin lisäksi unohtanut poppikoneen kotiin, mikä lisäsi outouden tunnetta. Toisaalta, iltapäiväruuhkan aikaan kaupungin kaduilla on niin kova meteli, ettei musiikkia olisi juuri kuulunutkaan.

Kotipihalla katsoin kelloa. Olin käyttänyt aikaa matkaan noin puolitoista tuntia.

Huomenissa teen joko lyhyen hölkän tai pidemmän sauvakävelyn, tuntemusten ja ajankäytöllisten rajoitusten mukaan. Piparinleivontaa on nimittäin luvassa.