Voiko hellemmin enää päivän aloittaa kuin pumpulisateessa?

Eilen illalla alkoi vanne kiristää päästä niin pahasti, että vaikka en vielä ole julistanut itseäni sataprosenttisen terveeksi, vedin takin niskaan ja lähdin jalkaisin samoilemaan Vantaan rantaan. Linnunlaulu on kaunista, mutta sielu kaipasi kunnon mökää, joten panin radion pauhaamaan korviin. Kylläpä teki hyvää - heti kun ensimmäisten parin kilometrin ajan tuntunut huono olo helpotti. Yllätyin tuosta tuntemuksesta hieman, mutta ilmeisesti kyse oli vain pitkän liikkumattomuuden jälkeisestä tottumattomuudesta. Kävelin melko rauhallisesti, mutta syke tuntui aluksi kohoavan turhan reippaasti, ja varmaan verenpaine tms siinä mukana. Jonkin matkaa taivallettuani olo oli mitä parhain. Nautin ilta-auringon paisteesta ja syreenien ja tuomien tuoksusta.

Tuomarinkylän pelloilla lojuu yhä valtavia lumikasoja, joita sinne kärrättiin kuorma-autolasteittain talven aikana. Lumeen sekoittunut hiekka hidastaa sulamista, vaikka pelto on kaikin tavoin avoin sateelle ja auringolle. Ne kumpuavat tummina ja synkkinä kuin muinaiset hautapaadet. Saa nähdä, ehtivätkö viimeiset kohoumat kadota ennen seuraavaa talvea. Saa myös nähdä, mitä tuolla pellolla enää ikinä voi kasvaa. Sulavan lumen mukana maaperään leviää ilmeisestikin kunnioitettava määrä saastaa ja kemikaaleja. Leppeä iltatuulikin viileni ylittäessään tuon kolkon, jähmettyneen paikan.

Aamulla pakkasin työvaatteet reppuun ja kävelin kotoa Mäkelänrinteelle asti. Poppelit ovat alkaneet kukkia ja purkavat ilmoille pumpulipilviä. Höytyvät takertuvat toisiinsa ja muodostavat suuria palloja, jotka heiluvat talojen nurkkauksissa ja kallionkoloissa. Ne nousevat auringon lämmössä korkealle ja ajautuvat kerrostalojen ikkunoista sisään ja ne keksivät parhaat piilot sohvien, lipastojen ja kirjahyllyjen takaa ja vaatehuoneiden sekä ruokakomeroiden perukoilta. Ne liimaantuvat hikiselle iholle ja kaivautuvat pikkulasten suihin, neniin ja korviin ja lippalakin alle kutittamaan. Joka erehtyy viemään villamattonsa tuuletusparvekkeelle näinä päivinä, joutuu katumaan. Ikkunaa ei yleensä kahta kertaa useammin unohda sulkea ennen töihin lähtöä. Sateen sattuessa pumpuli kuitenkin lytistyy ja ikään kuin lakkaa olemasta, yhtä nopeasti kuin ilmaantui.