Tasaisen puuduttavaa särkylääkkeiden popsimista ja kuumien juomien lipittelyä on ollut Joensuun jälkeinen aika. Viikonlopun vatsaongelmat jäivät sinnikkäästi kipristelemään napaa, eikä kiivastahtinen alkuviikko erinäisine arjen velvollisuuksineen juurikaan parantanut oloa. Keskiviikkona havahduin yhä ahdistavampaan kurkkukipuun. Torstaiksi se oli äitynyt hehkumaan niin punaisena, että päädyin lääkärin juttusille.
Tutkimus osoitti, että angiinasta ei ollut kyse vaan tavallisesta nielutulehduksesta. Sain sen hoitoon vahvoja kipulääkkeitä kahta eri sorttia. Kipu ei lopulta rajoittunut vain kurkkuun vaan kirvelee korvissa, nenäonteloissa ja koko pääkopassa päivin öin, turmellen nukkumisen, syömisen, ajattelemisen ja puhumisen ilon sekä kaikenlaisen olemisen rentouden. Kuluvan päivän olen viettänyt sohvan pohjalla iso pipo päässä ja paksu huivi kaulassa yrittäen saada selkoa television ruudulla pyörivistä toinen toistaan kummallisemmista elokuvista.
Lepäilyllä on aina kaksi puolta. Toisaalta tulehtuneet hengityselimet tuntuvat nyt tarvitsevan sitä, mutta toisaalta niskan ja hartian seutu tuntuu äänekkäästi kaipaavan päivittäistä lenkkeilyä, samoin kuin alaselän alue.
Yksi levosta kiitollinen kehon osa on oikean jalan kantapää, joka ilmeisesti ärähti jonkin verran sen vajaan 35 km:n rämpimisen aikana, jonka sain Joensuussa aikaiseksi. Vahvan tulehduskipulääkekuurin myönteinen sivuvaikutus saattaa olla se, että kantapää paranee vihdoin kokonaan. Olen tutkinut ja tunnustellut jalkaa ja todennut, että kivun yhtenä syynä – tai seurauksena – on jossakin pohkeen, polvitaipeen ja takareiden alaosan tietämillä kulkeva jänne, jonka muistan Sysimustan Satkun kaltevilla teillä ja viimeistään loppunousuissa jonkin verran rasittuneen. Monotoninen Esport Arenan radan kiertäminen lienee osaltaan pahentanut tuota. Teoriaa tukee mm se, että saan helpotusta kantapään kipuun venyttelemällä aamuisin varovasti ensin pohjetta, sitten takareittä, pakaraa ja lopulta alaselkää lonkan alue ja kylki mukaan lukien.
Mutta jos hyviä puolia on vielä lupa etsiä, on toki hyvä, että tauti iski nyt, kun on vielä aikaa toipua ja jatkaa hyvin alkanutta harjoittelua E24:ää varten. Kovin monta viikkoa ei kuitenkaan ole hukattavaksi, joten jostain on nyt kerättävä miljoonittain malttia hoitaa tämä olotila loppuun asti, jottei se turhaan pitkittyisi.
Toimettomana ollessani olen miettinyt tulevia treenimahdollisuuksia.
Joensuun matkalla juttelin erään juoksutoverin kanssa E24:lle harjoittelusta ja hänenkin kokemuksensa mukaan pitkiksiä kannattaa käydä Arenalla juoksemassa. Sopivaa etenemisvauhtia ja –tahtia sekä juoksun ja kävelyn suhdetta on hyvä hioa suoraan pelipaikalla. Tavoite on, että tuosta itselleni sopivasta n. 8 km/h –vauhdista tulisi lähes automaattista etenemistä, jota ei tarvitsisi pahemmin kellosta tarkkailla. Toinen tavoite on suorittaa urakka alusta loppuun ilman pitkiä taukoja. Tuolla vauhdilla pitkiin taukoihin ei ole kauheasti edes varaa, jos mielin saavuttaa edes varovaisimman tavoitteeni. Kaiken on sujuttava suhteellisen ongelmitta ja monen palasen on loksahdettava saumattomasti paikoilleen. Kylmä totuus on myös, että paljon tuota kovemmalla vauhdilla minun ei kannata ainakaan aloittaa kisaa.
Kymppikortissani on vielä muutama kerta jäljellä ja niille käyttöaikaa tammikuun alkuun asti. Uudet kymmenen kertaa tulevat todennäköisesti hankintalistalle, jos talvesta tulee juoksukelien puolesta haastava. Etenkin, kun aion harjoittelussa tehdä aiempaa enemmän vauhti- ja vauhtikestävyysharjoittelua. Käytännössä tämä tarkoittaa veto-, vauhtileikittely- tai kiihtyvävauhtista treeniä noin kerran viikossa.
Näin siis teoriassa. Aika näyttää, miten kaikki onnistuu käytännössä. Tärkeintä on kuitenkin yrittää säilyttää tekemisen ja onnistumisen ilo, sekä kyetä voittamaan vaikeudet, jos ja kun niitä ilmaantuu. On pystyttävä tekemään nopeita ja kipeitäkin päätöksiä, jotta keskeyttämisen riski jäisi pieneksi. Tasapainoinen, hallittu suoritus lienee nyt tervetulleempi kuin pitkään aikaan ja sinällään jo aika hyvä tulos kuluneen vuoden tuloksiin verrattuna.
sunnuntai, 25. marraskuu 2012
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.