Näinä aikoina varsin moni juoksun harrastaja on jakanut tilannetiedotuksia liittyen varpaisiinsa. Näinhän olen minäkin tehnyt ja tässä tulee vielä yksi virallinen päivitys aiheesta, jonka jälkeen luonteeltaan epäviralliset ja satunnaiset päivitykset varmaan jo tuottavat riittävästi informaatiota. Tilanteestani laajemmalti kiinnostuneet älkööt kuitenkaan epäröikö esittämästä tarpeelliseksi katsomiaan (lisä)kysymyksiä aiheesta. Ja ei, kuvia en aio julkaista.
Tänään, uudelleen aloitetun lenkkeilyputken ensimmäisen lenkin sekä sen jälkeisen suihkuttelun jälkeen pikkuvarpaani vihdoin kuoriutui. Irrotin pehmenneet rakkolaastarit ja kas: aivan uudenveroinen, herkän vaaleanpunainen ja suloisen kynnetön varvasvauva paljastui laastarikerrosten alta. Muutaman päivän kuluttua sen hentoinen iho on jo parkkiintunut ja kestää lenkkeilyn tuottamat rasitukset kuin vanha konkari. Siihen asti se saa ilmakylpyjä ja tilapäiseksi suojakseen ohuen, tavallisen laastarin.
Aikanaan varvas kasvattanee suojakseen myös kynnen. Eläköön se pidemmän ja tuotteliaamman elämän kuin edeltäjänsä, joka joutui luovuttamaan ennen kuin oli saanut kasvaa täyteen mittaansa.
Mutta se siitä.
Yleisesti ottaen lenkkeily sujuu oikein hyvin. Tänään palasin kotiin uusinta 'löytämääni' reittiä, eli Töölönlahti-Olympiastadion-Aurora-Keskuspuistonraitti-Metsälä. Tuota reittiä voi edetä lähes ilman liikennevalopysähdyksiä ja se kulkee kokonaisuudessaan valaistuja, talvikunnossapidettyjä väyliä pitkin ja suureksi osaksi metsän siimeksessä. Viimeksi mainitusta on iloa sekä talvella että kesällä: talvella metsä suo tuulen- ja sateensuojaa, kesällä taas varjoa ja viileyttä. Matkan varrella on kerrassaan sopivasti ylä- ja alamäkeä, sekä pari vähän haastavampaakin nousua. Keskuspuisto on lenkkeilijöiden suosiossa, joten ihan yksin ei koskaan tarvitse taivaltaa. Mitä lähemmäs kesää kuljemme, sitä enemmän väkeä väylille ilmaantuu, mikä ei toisaalta ole pelkästään hyvä asia. Ahdasta kuin formulastartissa saattaa ajoittain tulla, kun sankat joukot pyöräilijöitä, nopeita pyöräilijöitä, hölkkääjiä, nopeita juoksijoita, hitaita kävelijöitä, nopeita kävelijöitä, sauvakävelijöitä, koiranulkoiluttajia ynnä muita tarkemmin määrittelemättömiä isoja ja pieniä liikkujia yrittävät kukin löytää omat parhaat ajolinjansa yhtä aikaa samoilla baanoilla. Mutta malttia ja joustavuutta matkaan, niin kyllä sinne kaikki mahdumme.
Otankin tämän lenkkeilyhaasteen tavoitteeksi ja motivaattoriksi uusien, nykyistä puhtaampien työmatkareittien etsinnän. Seikkailumielen lisäksi etsintätyö vaatii tietenkin runsaasti aikaa, koska tietty määrä harharetkiä tulee väistämättä tehtäväksi. Mutta aina ei onneksi ole yhtä tulenpalava kiire jonnekin ja tiedusteluretkilleen voi rauhassa 'unohtua' ainakin pari kertaa viikossa. Jos joka viikko löytää yhden uuden tai edes osaksi uuden reitin, on etsintöjen tulos jo vähintäänkin erinomainen. Autoliikenteen seassa juokseminen käy täällä pääkaupunkiseudulla kevään edistyessä niin pölyiseksi ja meluisaksi puuhaksi, että jos mielin pysyä terveenä, on maisemien muututtava.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.