Toivo eli vielä viime viikolla, että pääsisin kokeilemaan hölkkää tämän viikon aikana. Viikonloppuna suoritin pienen koekävelyn, jonka tulos oli, että vielä on annettava parantumiselle aikaa. 

Diagnoosiepäilyjä ja -vaihtoehtoja en ole enää uusia jaksanut miettiä, mutta nyt, kun selvää parantumista on joka tapauksessa tapahtunut ja pääsen kaivautumaan syvemmälle kivun alkulähteille, alan kallistua jonkinlaiseen lihasten kiinnityskohdan ongelmaan. Sormenpäillä kokeilemalla voin tuntea kipupisteitä, kun aiemmin koko lonkka hehkui mielikuvissani punaisena ja muodottomana kekäleenä.  Muistaakseni noissa aiemmissa päivityksissä lainaamissani lähteissä mainittiin kiinnityskohtiin liittyvä bursiitti tai muu tulehdustila. Mutta samapa se. Kehitystä on siis kuitenkin tapahtunut, ja, kuten elämän yleisen ristiriitaisuuden laki usein osoittaa, juoksuaskelista pidättäytyminen on nyt ollut oikea päätös, niin raskaalta ja tylsältä kuin se on tuntunutkin. 

Liikkumatta minun ei ole tarvinnut olla. Lumitöistä on riittänyt (kevennettynäkin) puuhaa hikeen asti, ja salillekin olen päässyt melko mukavasti. Ainoa hetki, jolloin olen enää tuntenut lonkassa kipua salitreenissä, on ollut säkillä oikean käden koukkulyöntien aikana. Siinä takajalka tekee työtä samalla kuin vartaloa käännetään voimakkaasti. Ei olisi ihme, vaikka tämä usein toistuva liike olisi osaltaan pahentanut tulehdusta, joka kuitenkin lienee saanut alkunsa juoksusta ja kävelystä  (lisähaasteena lumiset ja liukkaat tiet). Tämä yhdistettynä vanhoihin vaurioihin ja niiden kenties aiheuttamaan muutokseen/virheeseen askelluksessa.... niin, vaikeatahan tuosta on selvää saada, eikä onneksi tarvitsekaan. Kaikenlainen lihaskuntoilu on ollut pelkästään edistänyt paranemista, se on varmaa. Ja pahinta myrkkyä taas on ollut istuminen.

Viime viikon hengitystieoireiluista olen selvinnyt kohtalaisen hyvin. Eilisissä saliharjoituksissa tehtiin pikkuisen vauhdikkaampaa settiä, ja siinä jouduin luovuttamaan havainnon edessä, että putkistot ovat yhä kovin tukkoiset ja tulehtuneen oloiset. Jos tilanne ei helpota yhtään ensi viikon aikana, täytynee käydä lääkärissä ja pyytää parempia lääkkeitä tai jotain. Antihistamiinin ja särkylääkkeiden voimalla olen selvinnyt työpäivistä. Turvotukset ovat onneksi kokonaan poissa.