Eilen salilla rehkittiin taas. Ja tekipä hyvää! Pitkillä lenkeillä puutuneet lihat saivat sopivasti kyytiä ensin kuntoboxingissa, kun taas päästiin mättämään säkkejä oikein olan takaa. Voimacircuitissa onnistuin innoissani venäyttämään vasemman olkapäänikin, ja hetken jo vuodatin kylmää ja karvasta hikeä (olkapäävaivat voivat tuhota juoksuharjoittelun tehokkaasti), mutta onneksi tuo osuma oli pelkkä pintahaava. Nuljahdus tapahtui, kun teimme 10 kg:n painon kanssa liikettä, jossa ensin nostetaan paino rinnalle, mennään kyykkyyn, siitä selälleen ja paino viedään rinnalta pään yläpuolelle ja nostetaan sieltä takaisin rinnalle, jälleen noustaan kyykkyyn, seisomaan ja tehdään lopuksi pieni hyppy (eräänlainen sovellettu burpee). Tuossa painon ylösvientivaiheessa tunsin olkapään vääntyvän ikävällä tavalla.
Kyykky- ja takareisiharjoitukset poistivat oikean polven seutuvilla häilynyttä ikävää tunnetta. Taidankin säännöllisesti harrastaa takareisijumppaa pallon kanssa lähiviikkoina.
Tänään sitten teki mieli ulkoilemaan. Ja sielu halajoi uusia reittejä. H raportoi toisaalla ulkoilleensa Kulosaaren seutuvilla, ja siitäpä sainkin idean lähteä töistä ensin kohti Hakaniemeä, sieltä Sörnäisiin ja Kulosaaren sillan yli, josta jatkoin metroradan viertä Herttoniemeen. Oli jännää juosta tietämättä tarkkaan, mitä seuraavan mutkan takana on. Tiesin kuitenkin, että väylä on suora ja päädyn jossain vaiheessa Itäkeskukseen, jos en sitä ennen löydä tietäni Viikkiin. Siilitien metroasemalla jouduin tutkimaan hieman turistikarttaa, mutta eipä ollut vaikeata löytää oikeata reittiä. Piti vain seurata Siilitietä Viikintielle. Viikin Prisman kohdalla menin harhaan ja tein noin 10 minuutin sakkoretken lähdettyäni seuraamaan väärää (tai väärin asetettua) kylttiä. Viikintietä pitkin pääsin kuitenkin melkeinpä kotiovelle asti - tai no Käpylään, josta loppumatka oli tuttuakin tutumpaa.
Juoksin melko hitaasti säästääkseni voimia eksymisten varalta. Lisäksi eiliset voimailut painoivat kropassa. Sain matkaan tuhrattua noine hapuiluineen kaksi tuntia ja kolme varttia aikaa. Mukana oli kännykkä ja hieman rahaa, eli mitään ongelmaa ei pieni uupuminen olisi aiheuttanut kaiken sivistyksen keskellä. Sää oli lähtöhetkellä poutainen ja jopa lämmin, mutta sade alkoi jo Kulosaaren jälkeen ja ehdin kastua läpimäräksi ennen kotiin pääsyä. Mutta minkä kesä kastelee, sen se myös kuivaa. Ja saunassa loput. Retki oli palauttavaksi hieman liian pitkä, joten jalkoihin pukkaa nyt pientä jumitusta, mutta kyllä se siitä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.