Niinhän siinä kävi, että juoksemaan oli päästävä. Laitoin ilmoittautumisen vielä iltamyöhällä, mutta se oli kulkeutunut ajoissa perille, kuten sain paikan päällä tietää.
Heräsin seitsemältä aamulla, join hiukan vettä ja heräilin ja verryttelin ja läksin ajamaan polkupyörällä kohti Paloheinää. En syönyt mitään, koska olin tankkaillut kevyesti jo edellisenä iltana. Paikalle saapui mukavan iso kourallinen juoksijoita. Osa oli valinnut matkakseen puolimaratonin.
Lähtöhetki koitti, ja letka lähti liikkeelle. Heti ensimmäisten askelten jälkeen kävi selväksi, että jalkani olivat aivan jumissa, etenkin pohkeista. Jatkoin kuitenkin juoksua, vaikka ensimmäisen "kierroksen" puolivälissä jo ehdin päättää, että puolikkaaseen taidan itsekin tyytyä. Jostain syystä ensimmäisen kierroksen loppuun mennessä tilanne oli tasoittunut ja juoksu alkoi kulkea aivan normaalisti. Mikä lie ollut jumi, parin lepopäivän jälkeen voi tietenkin tulla moisia tuntemuksia. No, en siitä nöyrtynyt sen enempää, vaan jatkoin samalla vauhdilla, tai ehkä hiukan reippaammalla. Puolimaratonin ohitin suunnilleen ajassa 2.10, mikä lupasi mukavaa loppuaikaa.
Kierroksen 6 loppuvaiheessa tuntui, että jumitus alkaisi taas. Hidastin hiukan vauhtia ja kävelin parin mäennyppylän yli. Se helpotti, ja pystyin taas tikittämään liukkaasti kaksi viimeistä kierrosta maaliin asti. Huilasin hetken, join vettä ja jutustelin muiden juoksijoiden kanssa ennen kuin nousin taas pyörän selkään ja ajelin kotiin.
Merkillisiä nuo jumit. Lenkkini lomamaastoissa olivat tietty aika pitkiä ja reitit vaativia, mutta lepopäiviä oli vastapainoksi paljon. Siitä huolimatta lienevät jalkani rasittuneet jonkin verran liikaa. No, nyt alan jo kevennellä huomattavasti juoksuja, ensi viikolla teen vain kevyitä, tiukasti ultravauhtisia hölkötyksiä.
Ai niin, tulin parantaneeksi hiukan tuota maratonaikaakin, eli loppuaika oli himpun alle 4.25.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.