Palautuminen sinällään heikosti menneestä kisasta on ollut sinällään heikkoa. Liekö ollut kyse jonkinlaisesta kokonaisvaltaisesta tappiontunteesta, kun yleensä nopeasti toipunut keho ei ole kasvattanut ihmeempää uutta innostusta muuten niin rakasta lajia kohtaan. Mutta kuten me keittiöpuuhissa viihtyvät tiedämme, väljähtänyt maku ei aina edes parhailla mausteilla parane, vaan on kokattava kokonaan uusi.

Tässä tarkoituksessa olen viikon röhnöttelyn (johon sisältyi peräti kaksi liikuntakertaa) jälkeen palannut 10 päivän ruotuun. Kyseinen harjoittelurytmi tuntuu minulle edelleen sopivan parhaiten ja siihen voin nivoa kätevästi myös painonhallintaprojektini, joka sekin taisi käväistä tuossa pienellä katkolla. Ei silti, ravistunut mieli ja kohmeloinen keho ottivat mukisematta ja hanakasti vastaan kaiken tarjotun ravinnon. Joka solu kaipasi palautumista - rasvasolutkin. Ne taas ovat niin vanhoja ystäviäni, etten voi niitä kokonaan osattomaksikaan jättää. 

Alkaneella viikolla olen lenkkeillyt kahdesti. Sää- ja luonnonolosuhteet ovat olleet sen mukaiset, että ovat suosineet kevyttä, palauttelevaa baanoille paluuta. Olen hölkytellyt käyntilaukkaa ympäri kallista kotikaupunkiani ja ihaillut maisemia niin maan, meren kuin päittemme yllä. Viime vuonna tähän aikaan pääkaupunkiseutu oli jo paksun lumikerroksen peittämä, mutta tämä marraskuu päästäneen loppuun saakka pimeyden turvin. Jostain syystä pidän pimeällä hölkkäilystä, kuten jotkut teistä, arvoisat lukijat ja kanssajuoksijat, taidatte jo muistaakin. Pimeys luo loistavan taustan valolle, kuten asia voitaisiin latteasti ilmaista. 

Jonkin verran sisäliikuntaa aion myös harrastaa. Tuli hankituksi paitsi itselle myös jälkikasvulle kymppikortit Arenalle, joten ainakin kerran viikossa on määrä käydä kuluttamassa sikäläistä happea. Jälkikasvu on enemmänkin suuntautunut voimailupuolelle, joten heidän keskittyessään muskeleidensa kasvatukseen voin itse hölkkäillä omiani pienemmiksi juoksuradalla. Ja päälle päätteeksi pääsemme kaikki tietenkin saunaan rentoutumaan. 

Valoa tuo myös lähestyvä joulu. Vuodenvaihteen jälkeen on mahdollisesti luvassa uusia ja voimakkaita tuulia, jotka saattavat heilutella jopa Kaappimaratoonarin pulskeaa olemusta siinä määrin, että ajankäyttö lieveilmiöineen nousee kokonaan uusille kierrosluvuille. Nähtäväksi jää, onko jostain painolastista luovuttava, ja jos on, niin mistä. Joka tapauksessa haasteeksi saattaa muodostua enemmänkin 'miten' ja 'milloin' kuin 'mitä' tai 'mikä'. Mutta näistä kaikista lisää tuonnempana, jos jotain kerrottavaa ilmaantuu.