Mitä kaikkea maastoultralla tarvitaan?

Yksi tärkeä elementti on ravinto.

Tiedossa on yön yli kestävä reissu kaiken kaikkiaan. Yövyn perjantain ja lauantain välisen yön hotellissa, joten minun on varattava mukaan urheilujuomat sekä niiden sekoittamisessa tarvittavat astiat: desilitran mitta ja sekoitusastia (Tupperwaren sekoitin). Olen hankkinut läjän saippuapulloja, joihin varastoin kisan aikana nauttimani taikajuomat. Pieni pullo on helppoa ottaa mukaan reitille. 4,6 km:n mittaisen kierroksen aikana tulee mitä ilmeisimmin tarvetta nauttia juotavaa useammin kuin kerran, varsinkin kun alkupuolisko on nousua. Kiinteitä eväitä en nyt aio nauttia, paitsi ehkä hieman perunalastuja. Järjestäjien puolesta on myös monenlaista evästä tarjolla, syötävää, urheilujuomaa ja vettä.

Perjantai-illaksi on ehkä myös varattava jotakin purtavaa. Lauantain aamiaisen saan hotellissa.

Kisan jälkeen on varmaan saatava jotakin nopeata ja energiapitoista. Hankin todennäköisesti suklaapatukoita.

Toinen tärkeä on vaatetus.

Aion lähteä matkaan polvipituisissa trikoissa ja t-paidassa. Otan mukaan vaihtopaitoja sekä myös hihattoman paidan. Lyhyet shortsit saattaisivat riittää, mutta siltä varalta että joudun rämpimään pusikoissa varaudun myös ihoa suojaavilla vaatteilla. Vaihtelen tarpeen mukaan.

Maastokenkien lisäksi otan mukaan ainakin kahdet lenkkitossut. Cumuluksiin siirryn jos maasturit alkavat tuntua liian painavilta. Lenkkeilyyn muutoin sopimattomiksi tuomitsemani Nimbukset otan mukaan siksi, että olen todennut ne varsin hyviksi kengiksi epätasaisella alustalla liikkumiseen. Niissähän on tehokkaat vaimennukset ja ne ovat hyvin jalkaa sekä myös nilkkaa tukevat kengät.

Suorituksen jälkeinen vaatetus saa olla lämmin, todennäköisesti kuitenkin palelen ja tärisen monta tuntia juoksun jälkeen. Tarkoitus on lähteä heti kisan jälkeen autolla kohti Helsinkiä. Automatkalle on myös varattava juotavaa ja syötävää.

Muut valmistelut ovatkin lähinnä henkisen puolen juttuja. Olen työmatkoilla bussissa istuessani tehnyt mielikuvaharjoituksia, kuvitellut itseni jossain 45 kilometrin kohdalla kenties sateisessa metsässä, rämpimässä eteenpäin liukasta ja mutaista polkua pitkin,  ja iltaisin olen taas yrittänyt rentoutua niin hyvin kuin mahdollista. Näissä olosuhteissa, joissa nyt elän, viimeksi mainittu on ollut äärimmäisen vaikeata mutta parhaani olen tehnyt. Osaltani on olennaista luoda itseeni optimismia ja taistelutahtoakin, vaikka toisaalta uskon lujasti, että hampaat irvessä en maaliin pääse yhtään sen paremmin tai nopeammin. Pyrin tasaiseen suoritukseen, ja ennen kaikkea nauttimaan menosta ja tunnelmasta. Tämä onnistuu vain jos olen tasapainossa itseni kanssa, ympäristön joudun jättämään omaan arvoonsa. Kilpailua tästä ei tule, taidan olla sarjani ainoa osanottaja, ellei viime hetken ilmoittautujia ilmaannu paikalle.

Vielä tahtoisin kiittää kaikkia blogini lukijoita, niin juoksijoita kuin ketä tahansa kiinnostuneita. Tukenne, ja se, että olette vaikka sitten vain lukeneet nämä kirjoitukseni, on ollut tärkeätä, vaikken osaa aina kiitollisuuttani ilmaista kovin sulavasti. Näille lyhyillekin ultramatkoille treenaaminen on aika itsekeskeistä puuhaa, ja muiden ihmisten läsnäolo ja äänet häipyvät mietteissä vääjäämättä taka-alalle, vaikka niin kovin tärkeiltä sitten lopulta tuntuvat. Kiitos myös näistä lukuisista polvenhoito-ohjeista, joista on varmasti apua myös vastaisuudessa.