Kesäkunto taitaa olla enää kivenheiton päässä, ainakin jos yleisiin tuntemuksiin on luottaminen. Taisin viimeksi kehuskella, miten tunnollisesti olen tehnyt tuon erinomaisen laaja-alaisesti lihaskunnon kohentamiseen tähtäävän haasteen mukaiset liikkeet: vatsa- ja selkälihasliikkeet, kyykyt sekä punnerrukset.
On päästy siihen pisteeseen, että päivittäisten toistojen määrä on aika suuri, eli 45 toistoa per liike basic-tasolla, 68 advanced- ja 90 pro-tasolla. Olen pysytellyt kainosti basic-tasolla, koska haasteen kuluessa on käynyt ilmeiseksi, että ns. rästisuorituksia kertyy. Tiedän, seliseliselityksiä riittää aina, jos jättää jotain kuntoilusuorituksia tekemättä, mutta näin nyt vain on käynyt, halusin tai en. Siksipä onkin ollut täysi työ saada saldot pysymään jollain tasolla, kun jo parin päivän laiminlyödyt treenit kostautuvat rankalla tavalla. Liikkeitähän ei haasteen sääntöjen mukaan saa tehdä ns. varastoon, vaan päivän liikkeet on tehtävä joko kyseisenä päivänä tai sen jälkeen (onneksi sentään omaan tahtiin, eli niitä voi jakaa usealle päivälle).
Olen urakoinut helpoimmasta päästä muutaman päivän rästejä viime viikolta, eli olen tehnyt aika hyviä määriä kyykkyjä ja vatsalihasliikkeitä. Punnerruksia ja selkälihasliikkeitä joudun säästämään vielä haasteen päättymisen jälkeiselle ajalle, koska niiden kanssa koen olevani jonkin sortin erityisoppilas. Päivittäinen maksimimäärä ilman synkkiä jälkiseurauksia näyttäisi olevan nelisenkymmentä kutakin, mutta onhan sitä sentään siinäkin. En väitä, että kyykyt tai vatsalihasliikkeetkään olisivat mitenkään erityisen helppoja minulle. Päinvastoin, vatsalihakseni ovat kerta kaikkiaan surkeassa kunnossa ja olenkin alentunut helpottamaan niiden tekemistä jumppapallon avulla, jotta suoriutuisin edes jollain tavalla tyydyttävästi haasteesta. Kyykyt ovat "helpoimpia", varmaan juoksuharrastus on jonkin verran vahvistanut jalkoja ja erityisesti reisiä. Määrät silti ratkaisevat. Uskoisin kuitenkin, että tällä hetkellä olen ajan tasalla muiden paitsi punnerrusten ja selkälihasliikkeiden osalta. Haaste päättyy juhannuksena, eli ensi viikolla ohjelmassa on 50 kpl kutakin liikettä per päivä basic-tasolla.
Jumppaaminen on kuitenkin jättänyt jälkensä. Olen joutunut havaitsemaan, että päivinä, joina urakoin rästisuorituksia pois, ei juoksulenkkiä kannattaisi turhaan venyttää. Ainakin minä olen onnistunut kyykkäämään jalkani aivan jumiin.
Tänään oli erinomainen lenkkisää (!), kun satoi ja tuuli sopivasti. Vaihtoehtona olisi ollut kuntopyörän päällä hikoilua olohuoneessa, kaiken lisäksi kohtalaisen kevyellä vastuksella, koska kuntopyörän vaihteista näyttävät raskaimmat vastukset kadonneen johonkin. Jälkimmäistä vaihtoehtoa olisivat reisilihakseni varmaan kannattaneet, samoin kuin kantapääni, jos olisivat jollain tehokkaalla tavalla osanneet ilmaista tahtonsa. Mutta se toinen pää oli eri mieltä ja niinpä vedin tossut jalkaan heti työpäivän päätyttyä ja lähdin ulos.
Parin kilometrin jälkeen jouduin huomaamaan, että tulossa on paitsi raskas ja ankea, myös jäykkä ja kankea lenkki. Yleensähän nautin sadesäästä, kuten tarkkasilmäiset lukijat ja kanssajuoksijat ovat saattaneet havaita. Olin nautinnon maksimoimiseksi painanut päähäni hienon, kanariankeltaisen Key West -lippikseni, jossa on suorastaan naurettavan iso lippa, niin että näytän joltain halvalta Jaska Jokusen kopiolta köpötellessäni baanoilla se päässäni. Mutta niin kuin kaikissa päältä päin epänormaaleissa asioissa, myös tuossa lippiksessä on omat ylivoimaiset piirteensä, eli juuri se valtava lippa. Etenkin sadesäällä.
Siihen kaikki mukavuus sitten rajoittuikin, että sadevesi ei valunut silmiin. Jalat eivät heränneet toimintaan ollenkaan, vaikka aloitin miten rauhallisesti. Reisistä loppui puhti jo kauan ennen kuin edes tajusin, että ehkä olisi paras kääntyä jo kohti kotia. Yritin korjata tilannetta kävelemällä lyhyitä pätkiä, mutta se vain pahensi tilannetta. Sadesää oli myös aika viileä, rasittuneet lihat jäähtyivät nopeasti eivätkä enää taipuneet rytminvaihdoksiin. Jalat menivät juntturaan perskannikoita myöten. Yläkroppa alkoi myös jumittaa, koska nähtävästi yritin jotenkin kompensoida puuttuvaa voimaa täydentämällä askelta kirjaimellisesti hartiavoimin. NIinpä lenkki päättyi noloon uitettu koira -ilmiöön, kun kävelin nöyränä viimeisen ylämäen vesi lakin valtavasta lipasta tippuen.
Kotona sentään odotti lämmin sauna. Ja aika makoisa kinkkupasta, vaikka itse sanonkin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.