keskiviikko, 22. elokuu 2012
Idän ihmeitä
Kesäloma loppui kesken, ennen kuin sain neljän ilmansuunnan turneeni kokonaisuudessaan suoritetuksi. Niinpä tänään, kun oli pakon edessä oltava poissa kotoa jonkin aikaa, tarjoutui hyvä tilaisuus viimeistellä se. Jäljellä oli enää idän valloitus.
Aamusella oli pilvistä ja syksyistä ja sama meno jatkui koko päivän. Mutta kun sain työpäivän jälkeen lenkkivaatteet niskaan, aurinko tuli esiin pilvien takaa, merituuli puhalsi pilvet pois ja ilma lämpeni monta astetta.
Retken mölyisin ja pölyisin vaihe eli keskustan ylitys sujui hitaasti mutta ruuhkaisesti. Etenin kuitenkin sitkeästi vastavirtaan ja Hakaniemen seutuvilla tilanne vähitellen helpotti. Jatkoin Suvilahden festivaalialueen halki Kulosaaren sillalle ja siitä Herttoniemeen. Itäväylän alkupäässä on edelleen tietyömaa ja kevyen liikenteen väylä kulkee poikkeusreittiä.
Tein tätä samaa retkeä vuosi pari sitten ja silloin menin harhaan Kivinokan kohdalla. Tein sen taas, tosin en ihan samassa risteyksessä. Silloin löysin lopulta oikean reitin, joka kulkee siirtolapuutarhan sivuitse. Sieltä löysin itseni tänäänkin pienen sakkokierroksen jälkeen.
Sää oli tosiaan kesäisen lämmin ja kaduin syvästi, etten ollut hankkinut edes vesipullollista silloin, kun siihen vielä oli mahdollisuus. Viikin ja Vanhankaupungin luonnonsuojelualueen viertä kulkevan metsätien varrella kun ei minkään valtakunnan kioskeja eikä kauppoja ole. Onneksi päivän vauhti oli kävelyvauhti, enkä hikoillut niin kuin juostessa, joten olo oli siedettävä - mutta kuinka pitkään, sitä sopi miettiä. Toinen harmi oli orastava nälkä, joka oli tietenkin seurausta kiireisen päivän liian heppoisasta lounaasta. Mutta kun sininen taivas hohtaa, poskille puhaltaa raikas merituuli, edessä on tie ja aikaa riittää, ei pikkuriesoja viitsi sen enempää edes miettiä.
Viikin ja Vanhankaupungin luonnonsuojelualue on valtavan kaunis, merellinen ja metsäinen alue, jossa kaikki eliölajit ovat rauhoitettuja. Saunalahden laaja kaislikko on upea näky ja innokkaiden kalamiesten puolisona ja äitinä en voinut olla pohtimatta, minkälaisia hauenvonkaleita siellä mahtaa asustella. Rannan läheinen lehtometsä näytti aivan esihistorialliselta viidakolta suurine saniaisineen. Milloin tahansa olisi jonkun puun takaa voinut kurkistaa dinosaurus. Arboretum näytti niinikään yhtä houkuttelevalta ja päätin taas kerran tehdä joskus sinne ihan erityisen tutkimusretken. Kaislikon lintulavat ovat varmaan keväisin ja syksyisin kovassa käytössä. Tänäänkin niiden lähistölle oli parkkeerattu lukuisia polkupyöriä.
On ihmeellistä, että näin lähellä Helsingin tukkoista keskustaa on näin upeita, luonnonkauniita, puhtaita virkistysalueita kuin esimerkiksi Seurasaaren ja Viikin ympäristöt. Puhumattakaan Haltialan peltomaisemista ja maaseututunnelmasta. Toivottavasti kaupungin päättäjät eivät koskaan tee sitä virhettä, että nämä alueet rakennetaan täyteen golfkenttiä, asuinalueita tai liikerakennuksia. Helsinki menettäisi sielunsa ja viimeisetkin henkireikänsä.Vanhankaupungin kohdalla käännyin kohti pohjoista. Kuljin Vantaa-joen vartta pitkin Pikkukoskelle ja sieltä radan yli kohti kotimaisemia. Huomenna vietetään kaupungilla Taiteiden yötä. Saattaa olla, että lähden tutkimaan sen ihmeitä .
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.