Jossain aiemmassa päivityksessä muistaakseni suunnittelin tekeväni ns. sitovia suunitelmia liittyen kisareissuihin maaliskuulla. Nyt on maaliskuu jo lopuillaan, mutta en tunne vieläkään olevani siinä tilassa, että uskaltaisin lyödä mitään lukkoon.

Treenikunto ja -fiilis alkavat olla hyvässä nousussa. En enää hengästy ahdistukseen asti eikä syke hyppää välittömästi korviin ylämäkiä kävellessä tai portaita noustessa, kuten kävi vielä kuun alkupuolella. Joinakin päivinä olen tuntenut oloni jopa vahvaksi.

Tosiasiat ovat kuitenkin kaikessa kylmyydessään vääjäämättömiä. Terveysasioiden hoito sekä keskeneräinen asuntoprojekti vaikuttavat arkielämään ja ajankäyttöön seuraavan puolen vuoden aikana armottoman paljon. Tällä hetkellä näyttää jopa todennäköiseltä, että syksymmällä olisi tulossa pidempikin toipumistauko.Tämä vahvistuu kuukauden sisällä. Asuntoasiat vievät joka tapauksessa viikoittain hyvin paljon aikaa, pääasiassa viikonloppuisin. Jatkuva epävarmuudessa eläminen taas syö motivaatiota, itse asiassa paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan, kun nämä nykyiset aikavarkaat ilmaantuivat elämääni. Pahimmassa tapauksessa kaikki odotettavissa olevat tapahtumat menevät kaiken lisäksi päällekkäin.

Onneksi liikuntaa voi harrastaa myös vähemmän tavoitteellisesti. Yksikään liikuttu kilometri ei ole turha, vaikkei se valmistaisikaan suoraan jollekin tietylle starttiviivalle. Terveysliikuntaa tämä on minulle aina ollut.