Tänään oli tarkoitus heittää pieni kevyt hölkötys, mutta jää heittämättä. Syitä on kaksi: huonot unet ja vatsavaivat. Polven kunto on hienoinen kysymysmerkki, mutta olisi ilman muuta kestänyt lenkkeilyn. Epävarmuus kohdistuu lähinnä tulevan lauantain rasituksiin...

Niin kuin aina parin päivän juoksutauon jälkeen, kropassa tuntuvat kaikki maailman kivut ja säryt. Unettomuus vaivaa aivan erityisesti. Olen niin väsynyt, että tänäänkin työmatkalla bussissa simahdin kerta kaikkiaan. Ruokaa laittaessa ehdin ottaa toiset pikanokoset, ja nyt ruoan jälkeen minun oli tultava kirjoittamaan tätä juttua jotten menisi nukkumaan. Viisastahan on toki nukkua silloin kun nukuttaa, mutta jos nyt otan nokoset, en saa yöllä unta. Aamulla olen taas kuin kuollut. Olen jonkinlaisessa kierteessä. Ainoa tapa katkaista kierre on sinnitellä iltaan asti ja käydä sitten ns. ihmisten aikoihin nukkumaan. Kierre katkeaa tietenkin vain sillä edellytyksellä, etten taas herää puoli kolmen aikaan ja joko valvo tai heittelehdi hikisenä painajaisunien kourissa kuuteen asti.

Unettomuuden syyt ovat selvillä. Stressi lienee myös pistänyt vatsan (toivottavasti hetkellisesti) aivan sekaisin. Alavatsalla vasemmalla viiltelee ja kihelmöi ilkeästi ja vessassa saan ravata kerran tunnissa.

Voihan kai pitkään juoksuun valmistautua ja tankata myös mitään tekemättä. Voi levätä ja syödä ja juoda ja nukkua ja antaa voimien palata - niin kauan kuin niillä on paikka mihin palata.