Tiistaiaamu valkeni tasaisen sateisena tasaisen sateisen yön jälkeen. Vettä tuli kuin saavista kaataen. Olin ajatellut lähteä heti aamutuimaan lenkille mutta sää oli kerta kaikkiaan ikävä. Yhdentoista maissa ropina yhtäkkiä taukosi, joten vetäisin saman tien lenkkivaatteet päälle ja säntäsin ulos vain huomatakseni että pisarat olivat ainoastaan muuttuneet pienemmiksi. Navakka tuuli heitteli niitä ryöppyinä päälleni kun kaikesta huolimatta astuin sään armoille ja suuntasin askeleeni kohti lähimetsää.

Vettä tuli lyhyinä suihkuina mutta tuulesta ei ollut haittaa puiden siimeksessä. Hölköttelin metsälenkin ultrahidasta vauhtia kahteen kertaan, ja sen lisäksi vielä pienen "sakkolenkin", niin että matkaa taisi kertyä viitisen kilometriä. Jalat tuntuivat keskeneräisiltä lauantain maratonin jäljiltä, joten venyttelin aivan erityisen perusteellisesti ja huolellisesti kotiin palattuani. Mitään epänormaalia ei kuitenkaan onneksi tuntunut. Nilkka ei oireillut lainkaan, eikä selkä. Lisäksi tein hieman kylkiä ja korsettialuetta vahvistavia pilates-liikkeitä. Olen tehnyt niitä ahkerasti kesäloman aikana, välipäivinä ja lenkkien jälkeen, ja toivon, että keskivartalon lihakset ovat niin voimistuneet että selviän Masokistin Unelmasta ilman selkäkipuja.

Tämäntapaista hölköttelyä tällä viikolla tulossa vielä ehkä parin kolmen lenkin verran. Joudun olemaan aika paljon jaloillani muutenkin loppuviikosta, kun peuhaan lasten kanssa lomapuuhissa. Ohjelmassa on esim. retki Puuhamaahan. Onneksi sään pitäisi kohentua viikonloppuun mennessä. Siitäpä voikin sitten alkaa oikein kunnon Masokisti-helle.