Luulin että ilta olisi tähtikirkas, mutta jostain siunaantui taivaalle pilviä auringonlaskun jälkeen. Höh.
Lähdin heti töistä tultua matkaan (tai siis paistettuani makkarat perheelle). Käänsin kokan kohti pohjoista. Sen verran ensimmäisen kilometrin jälkeen tuntui vielä vasemmassa nilkassa, että luovuin alkuperäisestä ajatuksestani toistaa perjantain minuuttivedot, ja suuntasin, kun kerran olin Paloheinään päin menossa, vanhalle kunnon Keskuspuisto-Pirkkola -lenkilleni, eli P1:lle. Metsätie oli paikoitellen turhan jäinen, joten oikaisin hieman (luullakseni) ja kuljin metsän läpi hieman toista reittiä. En tiedä paljonko tuo vaikuttaa reitin pituuteen, tuskin juuri lainkaan.
Ensimmäisen puoli tuntia, eli suurin piirtein Paloheinään asti, pidin sykkeen tiukasti lukemissa 135 - 138. Sen jälkeen kiihdytin vauhtia ja annoin sykkeen hitaasti nousta, niin että kun juoksin viimeistä runsasta kilometriä Maunulasta kotiin päin, syke oli hieman päälle 150. Kotipihalla pysäytin kellon ja se näytti, että lenkin keskisyke oli 139 ja maksimi 156. Nämä loppua kohden kiihtyvät ovat minusta mukavampia kuin vetoharjoitukset, vaikka kummassakin on omat hyvät puolensa. Huomenna juoksen töistä kotiin normipk-lenkin, ja keskiviikkona saatan taas kokeilla spurttailua.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.