Viime viikonloppuna Suomi siirtyi normaaliaikaan. Joskus on tätä myös "talviajaksi" kutsuttu, erotukseksi "kesäajasta". Varmaan siksi, että kun kellon viisareita siirretään tunnin taaksepäin, se näkyy pääasiassa siinä, että iltapäivällä tulee aikaisemmin pimeää. Tai ehkä vain siksi, että talvi on tulossa ja kesä on jäänyt taakse. 

Viime viikon hyytävät, talvea huokuvat kelit ovat ainakin toistaiseksi lauhtuneet. Tätä kirjoitettaessa, kellon lähestyessä jo puolta kymmentä illalla, Kaappimaratoonarin kotikolon lämpömittari näyttää yhä peräti +10,5 asteen lukemaa. Lämpömittari olisi pitänytkin muistaa tarkistaa ennen kuin lähdin päivän lenkille. Parin kilometrin jälkeen hikoilin talvivarusteissani niin runsaasti, että juoksutakin pieniin taskuihin jouduin sullomaan paitsi hanskat myös heijastinliivin. Muutoin meno oli oikein miellyttävää. Puruun ja polkuihin tottuneet jalat eivät ihmeemmin kapinoineet jouduttuaan asfaltille. 

Mutta siis asiaan. Marraskuuhun ei ole enää viikkoakaan ja ensilumen voi perinteisesti odottaa tuiskuavan täällä Etelä-Suomessa viimeistään parin viikon sisällä. Siispä edessä on siirtyminen vanhoille, tutuille talvireiteille, kun seudun parhaat lenkkireitit jokirannassa ja Keskuspuistossa sulkeutuvat lumentulon myötä - ainakin meiltä jalankulkijoilta. 

Tänään otin jo hieman etumatkaa ja jolkottelin alkuillasta T2:n vastapäivään. Mainittakoon jälleen kerran, että tuo T ei sitten tarkoita mitään Terminaattoria. T-koodilla merkityt talvireittini ovat profiililtaan hyvin helppoja, ja kaiken lisäksi talvisaikaan ympäri vuorokauden valaistuja, sekä lumimyräköiden jälkeen välittömästi aurattuja ja hiekoitettuja väyliä. Toisin sanoen kerrassaan erinomaisia talvireittejä. T-kirjain viittaa kaupunginosaan, eli Tapanilaan (tai Tapaninkylään).

Fysioterapeutin pakeille pääsyä odotellessani olen tehnyt joitakin omatoimisia havaintoja. Ensinnäkin olen huomannut, että lonkankoukistajani ovat aivan järkyttävän kireät. En käsitä, miksen ole aiemmin huomannut tätä asiantilaa. Ilmeisesti olen syystä tai toisesta jättänyt venyttelyrutiineistani pois jonkin liikkeen, joka on huoltanut lonkankoukistajia. Tai sitten alkusyksyn pitkät ja puuduttavat istumissessiot tietokoneen ääressä ovat tehneet tehtävänsä. Joka tapauksessa löysin internetin ihmemaailmasta todella tehokkaan venytysliikkeen. Hyviä vaikutuksia on jo muutaman toistokerran jälkeen alkanut tuntua. Kyseinen lonkankoukistajaa ja etureiden yläosaa venyttävä liike sekä monta muutakin hyvää venyttelyliikettä löytyvät täältä: http://hyvinvointiapteekki.blogspot.fi/2014/09/viisi-venyttely-vinkkia.html

Toinen havainto liittyy reiden lähentäjälihaksiin. Ne ovat tainneet kokonaan kadota jaloistani. Havaitsin asian, kun heiluttelin hajamielisesti kahvakuulaa päivänä muutamana erään lenkin jälkeen, ja päädyin tekemään eräänlaisia pieniä kyykkyjä osana toista, lähinnä vartalon yläosaan kohdistuvaa liikettä. Kun tuon kokeilun jälkeen yritin kävellä suihkuun, lähentäjälihakset olivat krampata niin pahasti, että ainoa oikea johtopäätös oli, että oli jo aikakin. Kävely, hölkkä ja pyöräily eivät nähtävästi ollenkaan riittävästi vahvista noita kehon kohtia. Hassuinta on, etten ole juoksu-urani aikana vielä kertaakaan kiinnittänyt huomiota asiaan, vaikka olen suurimman osan kaikista kilometreistäni taittanut asfaltilla.