Eilinen lenkki oli tunnelmaltaan suorastaan arktinen. Ei silti, että olisin ollut vielä tavallistakin jäätävämmällä tuulella, vaan siitä syystä, että tuuli oli jäätävä. Pyrytti vaakasuoraan, muttei mitään pehmeää räntää, vaan neulanterävää, timantinkovaksi kiteytynyttä vettä, joka kinostui märkään tiehen silkan kylmyytensä ansiosta.
Lähdin siis Malmin suuntaan. Jalat tuntuivat tönköiltä viikon voimailujen jälkeen, kuten myös hartiat, yläselkä ja käsivarret, joten otin ihan rauhallisesti alun. Kävellä en voinut, koska olin pukeutunut juoksulenkkiä varten. Vaatetta olisi hyvin voinut olla puoli kerrosta enemmän eikä olisi tehnyt pahaa. No mutta, sateen ja tuulen yltyessä ja hallan hiipiessä paidan alle lisäsin vauhtia ja panin radiota kovemmalle. Groovella soi tuttuakin tutumpi soittolista, mutten kerta kaikkiaan jaksanut ruveta säätämään enää mitään. Kotiväki oli puhunut saunasta, joten ajattelin pääseväni löylyn lämpöön heti lenkin jälkeen.
Meno jatkui tahmean oloisena, ja lopulta valkoista ainesta oli tien pinnassa niin paljon, että rupesin pelkäämään liukastumista. Tämä pelko on ollut vieraanani viime syksystä asti. Kauhistuttaa ajatuskin, että kaatuisin koko painollani lonkkani päälle. Todennäköisesti hajoaisin kilon kimpaleiksi. Tai sitten ei tapahtuisi mitään. Pelot eivät ole järjellä selitettävissä.
Sen verran sain konetta kiihdytettyä kaikesta ahistuksesta huolimatta, että taitoin tuon reilun 15 kilsan reitin tunnissa ja 38 minuutissa, eli ihan mukava lenkki siitä tuli. Olin kylmissäni ja läpimärkä kotiin tullessani. Pettymys oli suuri, kun kotiväki ei ollutkaan lämmittänyt saunaa.
Tämän illan kuntonyrkkeilyssä harjoiteltiin tekniikoita kaverin hanskoihin. Lyöntisarjat olivat aika monimutkaisia, mutta ne pystyi tekemään jos ei liikaa pysähtynyt miettimään kaverin osuutta. Kuntopiiriosuus hoitui kuuden tehokkaan harjoituksen parissa. Juoksua ei tälle päivälle kertynyt, jollei bussipysäkille spurttaamista lasketa, koska töiden jälkeen oli laitettava ruoat eri treeneistään saapuvalle jälkikasvulle. En ehtinyt varustaa juoksukamppeita edes paluumatkaa varten, eivätkä menomatkan vaatteet olisi reppuun edes mahtuneet. Huomenna saatan hölkkäillä töistä kotiin, ja lauantaina yritän päästä Pohjoisrantaa mittailemaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.