Olipa tavanomainen lenkki, ja siksi juuri niin ihana. Ei ollut kerrassaan mitään valittamista, eikä mitään poikkeuksellista, vain tie, musiikki ja minä.

Hölköttelin runsaat puolitoista tuntia noita vanhoja tuttuja reittejäni. Jouduin pitämään vain yhden parin minuutin mittaisen venytystauon ja kävelinkin ainoastaan lyhyen pätkän reitin jyrkintä alamäkeä. Loppumatkasta oikean polven sisäsyrjällä alkoi taas kihelmöidä, mutta kipitin sitkeästi kotiin asti. Suihkutin jalkaa kylmällä vedellä ja nyt se on taas kunnossa.

Musapuoli oli tänään myös kunnossa. Groovella soivat melkein kaikki parhaat lenkkibiisit. Älkää kysykö nimiä, muistan vain fiilikset.

Sää oli omituinen. Satoi lunta ja tuuli, muttei niin kovaa kumpaakaan että haastetta olisi tullut tarpeeksi, olisi ollut myrskytunnelmaa tai jotain. Lämmintä oli pari astetta mutta sohjoa ei ollut. Tiet olivat tahmean jään peitossa ja onneksi kaikkialla hiekoitettuja. Nastalenkkareita ei olisi tarvittu. Jos ihan rehellinen olen, niin se sade vaan vähän vitutti.