Otsikko viittaa tämänpäiväisen lenkkini reitin muotoon. Juoksentelin keskustalenkin vastapäivään, ja jouduin hieman muuttamaan reittiä Pasilassa yhä jatkuvien rakennustöiden takia. Reitistä muodostui hassunkurinen, alaosastaan pitkänomainen ja siimahäntäinen "et", kun kaiken lisäksi juoksin Amerin toimitalon kohdalta kotiin hieman eri kautta kuin yleensä.
Tarkoitukseni oli nousta aikaisin aamulla ylös ja lähteä liikkeelle hyvissä ajoin ennen yhdeksää.
Kun puoli kymmeneltä sitten heräsin, ehdin vain hörpätä hieman maltojuomaa (olin juonut sitä tankkausmielessä muutaman desilitran jo perjantai-iltana) ja pukea lenkkikamppeet ylleni ennen kuin oli jo tasan viimeinen hetki lähteä viikon pitkälle lenkille. Meillä oli lasten serkkuja yökylässä, ja heidän kanssaan oli määrä lähteä vielä yhden serkun nelivuotissyntymäpäiville iltapäivällä, joten aikaa ei ollut hukattavaksi. Pakko mainita, että syntymäpäiväsankari oli aivan huikaisevan kaunis keijukaisensiipiinsä sonnustautuneena. Onni on oma pieni kummityttö!
Tämänpäivän juoksu oli tavallaan testijuoksu. Pyrin selvittämään palautumisen tasoni Vaajakosken jälkeen voidakseni tehdä lopullisen päätöksen Rautaveden maratonille osallistumisesta. Torstain lenkin jälkeen olo oli ollut hyvä ja vetreä, joten uskalsin lähteä liikkeelle varsin reipasta vauhtia. Keskustalenkilläni on pituutta 24,8 km, ja näillä reittimuutoksillani melko tarkkaan 25 km, ehkä hitusen yli. Matka on mielestäni tarpeeksi pitkä maratonkunnon toteamista varten. Lähinnä aion tarkkailla palautumista. Jos esim. vielä maanantaina tuntuu, etten ole kunnolla palautunut tästä lenkistä, minulla tuskin on asiaa Rautavedelle.
Ensimmäiset kilometrit tuntuivatkin yllättävän raskailta. Oikeassa pohkeessa kipunoi. Jatkoin matkaa edelleen reipasta vauhtia, ja pian olo jotenkin aukesi. Yskä ei vaivannut, mutta nenä tihrui turhan paljon. Siihen vaivaan tepsii onneksi vanha kunnon peukalo-etusormi -ote ja topakka rykäisy tienposkeen. Ei muuten rohduta ihoa ollenkaan niin paljon kuin paperinenäliina.
Alun tahmeuden jälkeen juoksu alkoikin sitten kulkea oikein hyvin. Valloitin Pasilan mäet ja Mechelininkadun vaikeuksitta. "Puolimatkankrouvissani" Kaivopuiston rannan Kompassi-kioskilla olin ajassa 1.20, mikä taitaa olla uusi ennätykseni. Kauppatorilla oli vilskettä niin etten edes yrittänyt päästä ihmismassan läpi, vaan kiersin suosiolla pyörätietä pitkin. Loppumatka Sörnäisten, Vallilan ja Käpylän kautta kotiin sujui koko lailla tasaista vauhtia, ehkä hieman alkumatkan vauhtia reippaammin. Vaikea sanoa.
Pysäytin kellon kotiovella. Aikaa oli kulunut lähdöstä 2 tuntia ja 43 minuuttia. Ei hassummin, ei ollenkaan. Olo oli varsin hyvä, hieman nälkäinen tosin, mutta jalat eivät tuntuneet jumittuneilta eivätkä edes kovin väsyneiltä. Kaiken kaikkiaan onnistunut testijuoksu tähän saakka. Nopean laskutoimituksen perusteella vauhtini oli n. 6.30/km. Huomenna lepäilen taas, ja maanantaina teen joitakin päätöksiä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.