Suuri kirjailija Hemingway on viihtynyt Key Westissä monen muun amerikkalaisen aikalaistaiteilijan tavoin. Kävimme kurkistelemassa Duval Streetillä erään kapakan ovella, jossa kirjailijan tiedetään viettäneen iltoja. Tuskin enää astuisi sisään Sloppy Joe's Bariin. Paikka oli kuin tivoli.

Hotellimme oli oikein miellyttävä, uusi ja siisti. Silti pidimme enemmän Fort Lauderdalen majapaikkamme virttyneestä mutta arvokkaasta tunnelmasta ja art deco -henkisestä muotoilusta. Fort Lauderdalen Bayshore Drivellä oli vielä muutama sinnikäs pikkuhotelli jäljellä. Ne taistelevat elintilasta ja asiakkaista ympärillä kohoavien kolossimaisten turismitehtaiden kanssa.

Keskiviikkona lähdimme siis "koti"matkalle takaisin Fort Lauderdaleen. Paluu kesti lähes minuutilleen yhtä kauan, vaikka pysähtelimme useammin katselemaan upeita maisemia. Niitä ei voi sanoin kuvata, eikä edes kuvin. Ne on vain nähtävä ja koettava. Siksi en liitä kuvia tähän kertomukseen.

Torstaipäivän lepäilimme ja teimme ostoksia. Sain piipahtaa myös urheilukaupassa. Sports Authority -nimisen urheilukauppaketjun alennusmyynnistä ostin nipun urheilutoppeja. Mitenköhän ne ameriikassa osaavat muotoilla toppien leikkaukset niin, että ne mahtuvat tavallisen naiseläjän päälle. Olisi meillä eurooppalaisilla oppimista. Kävimme myös tutustumassa tarkemmin Miami Beachin art deco -alueeseen. Tuolla uimarannan viereisellä alueella sijaitsevat monista tv-sarjoistakin tutut, 1920-luvun puolivälin aikaiseen tyyliin rakennetut korttelit pastellinvärisine, koristeellisine rakennuksineen. Suuri elämys olisi ollut nähdä ne pimeän tultua, kun kaikki tuhannet neonvalot sytytetään.

Perjantaina oli vuorossa vihdoin Everglades.

Alue ei ole suota sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pikemminkin jokisuistoa. Tolkuttoman laaja suistoalue siis. Erotuksena suohon on se, että Evergladesin vesi virtaa. Tuoksu oli raikas, jokimainen. Everglades on murtovesialue, lähempänä merta vesi on suolaisempaa kuin yläjuoksulla. Niinpä samalla vesialueella voi, mikäli oikein ymmärsin, tavata sekä suolaisen että makean veden asukkeja. Pysähdyimme ennen varsinaista puistoaluetta paikallisen matkailuyrittäjän kohdalla, joka tarjosi ajeluita erityisellä suoveneellä, joka kulki matalassa vedessä ilmapotkurin avulla, ja jolla voi ylittää kapeita maakannaksiakin. Kuljettajanamme ja oppaanamme oli autenttisen näköinen vaaleatukkainen partasuu, joka oli pukeutunut ruutupaitaan ja toppaliiviin, ja joka aurinkolasiensa takaa haasteli leveällä etelävaltioiden murteella.

Näimme alligaattoreita ja lukemattomia kiehtovia lintulajeja, jotka ovat erikoistuneet elämään tuolla alueella. Valitettavasti en kykene muistamaan niiden nimiä! Alligaattorit ovat yöeläimiä, metsästävät ja toimittavat muut askareensa pimeällä,  ja ne köllöttelivät nyt viileän yön jälkeen auringossa lämmittelemässä. Niiden ruumiinlämmön on kohottava tiettyihin lukemiin, ennen kuin ne pystyvät sulattamaan ruokansa. Kylminä aikoina alligaattorit voivat siten menehtyä silkkaan nälkään, vaikka maha olisi täynnä ruokaa. Luonto on toisinaan niin julma.

Matka jatkui kansallispuiston puolelle, jossa asetuimme bussin kyytiin ja ajelimme hieman reilun 20 kilometrin opastetun reitin läpi. Saman reitin olisi voinut kävellä, juosta tai ajaa polkupyörällä, mutta meidät ensikertalaiset neuvottiin bussiajelulle. Osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Alligaattoreita oli todella niin paljon, että emme tuskin olisi osanneet toimia, jos sellainen olisi yhtäkkiä asettunut keskelle tietä makaamaan.

Kansallispuiston vartijat olivat bussin lähtöalueella jutustelemassa turistien kanssa. He varoittelivat jatkuvasti alligaattoreista. Ne ovat päiväsaikaan varsin passiivisia, mutta ne ovat silti villieläimiä. Ne eivät pidä ihmistä ruokana niin kauan kuin ihminen ei ruoki niitä. Siihen asti ihminen on niille peto. Monet turistit suhtautuivat yllättävän välinpitämättömästi varoitteluihin. He menivät aivan lähelle eläimiä ja naureskelivat niille, potkiskelivat ja ilveilivät. Onni oli heillä todellakin myötä, sillä alligaattori on nopea peto, jolla on yli 80 hammasta. Sen leukojen otteesta ei pääse irti. Ei siis pidä ärsyttää.

Palasimme Evergladesilta väsyneinä mutta onnellisina. Viimeisenä iltana pakkailimme tavaroita ja kävimme juhlapäivällisellä. Lauantaiaamupäivän vietimme rannalla ja onnistuimme kaikki kärventämään jonkin ruumiinosan. Minä uhrasin otsani. Sitten oli aika lähteä palauttamaan autoa ja siirtyä lentokentälle.

Jotain hyötyä oli kyynärsauvoistakin. Saimme niiden avulla hyvät paikat koneesta mennen tullen. Jonkin verran jouduin käyttelemään niitä, jos lähdimme yli kahta kilometriä pidemmälle kävelylle.

Loma oli äärimmäisen virkistävä ja matkamuistoissa riittää sulateltavaa. Varmasti lähdemme Floridaan vielä uudemman kerran. On mahdotonta kertoa lyhyesti kaikista noista paikoista ja uusista asioista joita näimme, kuulimme, koimme, maistoimme ja haistoimme.