Töistä paluu sujui joutuisasti ja suuremmitta ongelmitta. Ensimmäiset kireän pakkasilman tuulahdukset, joihin avoimena vellova meri lisäsi epäilemättä oman kirpeän kosketuksensa, nipistelivät alkumatkasta poskia, mutta vauhtiin päästyäni ja kehon lämmettyä ei enempiä ongelmia ilmaantunut.

Siirsin tossua tossun eteen  tunnin ja parikymmentä minuuttia, eli ihan mukava aloitus viikolle. Matkasta ei ole tarkkaa tietoa, koska kiertelin vähän sieltä sun täältä, mutta tuossa ajassa saatan hyvänä päivänä näillä vauhdeilla saada kasaan 13-14 km, mikäli liikennevalojen rytmi on suotuisa. Tällä kertaa oli. Vaatetta oli sopivasti, erityisen hyviksi havaitsin jalkoja lämmittämään vetäisemäni normisukkahousut (40 den). Paksumman pipon päätin toisaalta painaa päähäni seuraavan aamun lenkillä.

Aamulla lämpömittari näytti -15 astetta lähdön hetkellä. Olin varustautunut samoin kuin eilen, paitsi että pipo oli villaa ja puuvillavuorilla vahvistettu. Poskien ja kaulan suojaksi sitaisin buffon. Lähdin liikkeelle niin reippaalla askelella kuin aamupöpperö antoi myöten, enkä joutunut kärsimään kylmästä yhtään koko matkan aikana. Iltapäivällä hölkkäilen jotakin reittiä pitkin takaisin kotiin, mikäli saan kamppeet täysin kuiviksi päivän aikana. Muussa tapauksessa ajelen bussilla kotiin ja lenkkeilen kotikulmilla vasta myöhemmin illalla.

Luulen keksineeni ratkaisun alituiseen hiertämisongelmaan. Puen urheilutopit hihattoman paidan päälle, eikä uusia nirhaumia ole ilmaantunut.