Martsan iloksi otsikko :)

Ai että kuulkaa teki hyvää kahden juoksutoimettomuuspäivän jälkeen päästä vähän purkamaan höyryjä tuonne laitakaupungin kaduille.

Piti alun perin juosta kovempaakin, sellainen tiukka kiritys, mutta kun nälissäni söin lasten kanssa iltapäivällä ison annoksen jauhelihakastiketta ja pastaa ja jälkiruoaksi vielä puoli pussillista lakuja, niin oli pakko vähän tinkiä vauhdista ja juosta sitten pidemmän aikaa. Niin ja ruokanokoset piti tietenkin ottaa ensin.

Läksin liikkeelle noin puoli seitsemän aikaan. Maha tuntui vielä aivan täpötäydeltä, mutta köpöttelin kiirehtimättä kohti T2:n jaloja kaaria. Pianhan ähky siitä helpotti ja juoksu tuntuikin tosi mukavalta ja menevältä. Vauhtia jouduin todella tarkkailemaan, nämä kaksi täyslepopäivää ovat luoneet nähtävästi minulle illuusion haavoittumattomuudesta. Hölköttelin kauniissa iltahämyssä lenkin loppuun asti. En ottanut tarkkaa aikaa, mutta luulen, että hieman yli puolitoista tuntia käytin reitin juoksemiseen.

Muutaman hetken ehdin eilisen ja tämän päivän aikana innoissani harkita, että menisin vielä huomenna juoksemaan maratonin Paloheinään. Siellä olisi taas kisaa tarjolla. Jossain epäitsenäisyyden puuskassa kuitenkin otin puheeksi asian viisaampien kanssa, ja tietenkin ne mokomat olivat olevinaan viisaampia eivätkä kannattaneet ajatusta lainkaan. Pakko oli sitten teeskennellä järkevää ja jättää ilmoittautumatta. Hmph. No, Paloheinään menen joka tapauksessa huomenna juoksemaan.